Esteetön, saavutettava ja yhdenvertainen työelämä mahdollistaa vammaisten henkilöiden osallisuuden
Kansainvälistä vammaisten henkilöiden vuosikymmentä vietettiin 1983–1992. Tämän vuosikymmenen päättyessä vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti joulukuun 3. päivän kansainväliseksi vammaisten henkilöiden päiväksi. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006. Suomessa sopimus tuli voimaan kesällä 2016.
Sopimus kattaa koko elämänkaaren turvaten yhdenvertaiset oikeudet kaikille vammaisuudesta riippumatta. Vammaissopimuksen määritelmä vammaisuudesta on laaja. Vammaisyleissopimuksen keskeisiä periaatteita ovat yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, osallistuminen, osallisuus sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Sopimuksen noudattamiseen liittyy vielä paljon ongelmia, joista eräs keskeisimmistä on tiedon puute sopimuksesta ja sen soveltamisesta.
Vammaisuus on yksi yleisimmistä syrjintäperusteista, jonka vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettuun otetaan yhteyttä ja määrä on vuosien aikana tasaisesti noussut. Tämä kertoo myös siitä, että vammaiset henkilöt ovat tietoisempia oikeuksistaan ja löytävät yhdenvertaisuusvaltuutetun kanavana, joka tukee oikeuksien toteutumisessa.
Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää monella elämän osa-alueella. Iso osa syrjinnästä on yhteiskunnan rakenteissa, kuten rakennettu esteellinen ympäristö tai vammattomien ihmisten näkökulmasta kirjoitettu lainsäädäntö. Yksi suuri kokonaisuus vammaisten henkilöiden oikeuksissa on työelämä.
Meillä on tällä hetkellä Suomessa meneillään useita hyviä hankkeita ja kampanjoita liittyen vammaisten henkilöiden työllisyyteen. Hankkeiden ja kampanjoiden takaa löytyy niin julkisen kuin yksityisen sektorin toimijoita sekä järjestöjä. Julkiset hankkeet ohjaavat suuria linjoja, mutta arkipäivän työelämää muokataan myös juuri siellä, missä työtä ja rekrytointia tehdään.
Työllisyyden kokonaisuus muodostuu monista pienistä asioista: keskiössä ovat asenteet ja ympäristö. Linjoja voidaan muuttaa strategian luomisella ja sen pitkäjänteisellä jalkauttamisella kaikkeen toimintaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vammaisia henkilöitä rekrytoidaan todennäköisemmin, kun käytössä on kirjallinen käytäntö aiheeseen liittyen. Kun vastuullisuustoimiin ja esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmiin kirjataan riittävän konkreettisia toimia ja niiden toteutusta seurataan, saadaan siis näkyviä tuloksia aikaan. Mitä nämä riittävän konkreettiset toimet sitten esimerkiksi ovat?
Yhdenvertaisuussuunnitelma on hyvä väline pohtia, ovatko työpaikan toimintatavat yhdenvertaisuutta tukevia, ja millä konkreettisilla välineillä päästäisiin parempaan. Yhdenvertaisuuden edistäminen on kaikkien työnantajien velvollisuus yhdenvertaisuuslain nojalla ja työnantajalla, jolla on enemmän kuin 30 henkilöä, on myös velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma.
Esimerkiksi rekrytoinnissa on hyvä huomioida esteettömyys ja yhdenvertaisuus koko prosessissa. Kun työpaikoilla on kirjattu ylös tahtotila yhdenvertaisesta rekrytoinnista, voidaan siirtyä käytännön tasolle. Yksinkertaisten esteettömyystietojen kuvailu työpaikkailmoituksissa on vahva viesti ulospäin siitä, että työmarkkinoille halutaan kaikki osaajat mahdollisista toimintarajoitteista riippumatta. Anonyymi rekrytointi voi toteutua vammaisten henkilöiden kohdalla vain silloin, kun esteettömyydestä ei tarvitse erikseen etukäteen kysyä tai jos se on välttämätöntä, voi sen tehdä sellaisen tahon kautta, joka ei ole mukana itse rekrytointiprosessissa. Esteettömyyden nykytilan tarkasteleminen ja näkyväksi tekeminen lisäävät myös tahtoa ja ymmärrystä sen kehittämiseksi. Luonnollisesti myös työhaastattelutilanteen esteettömyys tulee miettiä ja varmistaa jo ennakkoon.
Toimiva työympäristö ylipäätään hyödyttää kaikkia: sähköisesti avautuvat ovet, hyvä akustiikka, automaattisesti syttyvät ja sammuvat valot tai vaikkapa sähkösäädettävät pöydät tekevät työarjesta sujuvaa riippumatta työntekijöiden yksilöllisistä ominaisuuksista tai tilapäisistä toimintakyvyn muutoksista, mutta vammaisten henkilöiden kohdalla nämä tekijät todella määrittävät heidän mahdollisuutensa toimia tiloissa. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää yhdenvertaisuuslain mukaan.
Yhdenvertaisuus on myös viestintää. Kun viestinnässä tiedetään, millaisia termejä voi ja kannattaa käyttää, monimuotoistuu se helpommin. Myös kuvastolla on tärkeä rooli. Usein vammaiset henkilöt ovat näkyvillä vain erillisiä esteettömyysasioita koskevassa viestinnässä, mutta puuttuvat vielä monin paikoin arkisesta sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä ja mediasta. Kuvaston ja ilmaisun monimuotoisuus muokkaa vammaisten henkilöiden roolia yhteiskunnassa. Vammaiset henkilöt eivät ole vain palveluiden tai toimien kohteita, vaan työntekijöitä, opiskelijoita ja kansalaisia siinä missä muutkin.
