Hyppää sisältöön

Esteettömyys ei maksa maltaita, mutta syrjivät asenteet tulevat kalliiksi

Johanna ilmoittautui yliopistossa kurssille ja huomasi, että luennot järjestetään esteellisessä luentosalissa. Hän otti yhteyttä luennoitsijaan pyytäen luentosalin vaihtoa, jotta osallistuminen kurssille olisi mahdollista myös hänelle. Luennoitsija ei suostunut pyyntöön. Ystävät kantoivat lopulta Johannan luentosaliin. 

Jos ei itse tarvitse esteettömiä ratkaisuja, on liian helppo sulkea silmänsä. Asenteet, jos mitkä saavat pyörätuolia käyttävän henkilön vihaiseksi. Täysipainoiseen arkeen kuuluu mahdollisuus liikkua, opiskella, tehdä töitä, harrastaa ja hoitaa asioitaan -esteettömästi. Esteettömän ja saavutettavan yhteiskunnan toteutuminen vaatii merkittävää asennemuutosta niin lainsäätäjältä, päättäjiltä kuin yksityisiltä toimijoiltakin. Esteettömyys pitää nähdä etuna ja kilpailuvalttina, ei kustannuseränä. Vaikuttamalla asenteisiin voimme parantaa vammaisten henkilöiden asemaa ja oikeuksia. Esteettömyys ei maksa maltaita, mutta asenne, että esteettömyydellä ei olisi väliä, maksaa.

Jotta yhdenvertaisuus voisi aidosti toteutua myös vammaisten henkilöiden kohdalla, yhteiskunnan tulisi olla aidosti esteetön. Meillä on voimassa YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva sopimus, rakentamista koskevaa lainsäädäntöä ja esteettömyysasetus korjausrakentamisessa, jotka edistävät osaltaan vammaisten henkilöiden asemaa ja oikeuksia. Olemassa olevan ympäristön esteellisyys on silti Suomessa merkittävä ongelma.  Yhdenvertaisuuslaki ei yksinään riitä toteuttamaan YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia. Olemassa olevan ympäristön esteellisyyden ratkaisemiseksi tarvitaan täsmällistä ja yksiselitteisesti velvoittavaa lainsäädäntöä.

Suomalaisista valtaosa asuu taloyhtiöiden omistamissa rakennuksissa. Nykylainsäädännön mukaan taloyhtiöillä ei ole velvoitetta edistää esteettömyyttä tai tehdä edes vammaisen henkilön tarvitsemia kohtuullisia mukautuksia. Tähän ja olemassa olevan ympäristön esteellisyyteen, pitää tulla muutos ensi hallituskaudella. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi, että olemassa olevia julkisia rakennuksia sekä katu- ja ulkoilutiloja koskisi velvoite helppojen esteettömyyskorjausten toteuttamiseen ja, että taloyhtiöille tulisi velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Vammaissopimus velvoittaa Suomea jo nyt esteettömyyden ja saavutettavuuden ongelmia tunnistamiseen ja poistamiseen esimerkiksi rakennusten ja teiden osalta.

Kun ihmisten erilaisia tarpeita ymmärretään jo suunnitteluvaiheessa, voidaan tehdä yhtä aikaa esteettömiä ja kustannustehokkaita tiloja. Hyvin suunniteltu esteetön asunto sopii kaikille: se mahdollistaa ikääntyvien asumisen kotona sekä vammaisen henkilön itsenäisen elämän ja helpottaa lapsiperheiden arkea. Esteettömät asunnot ja rakennukset ovat myös pitkäikäisiä muunneltavuutensa ansiosta, ja ne kestävät aikaa ilman suuria remontteja. Esteettömyydessä ei ole kysymys erityisryhmien palvelemisesta. Esteettömyydessä on ennen kaikkea kysymys hyvistä, toimivista ratkaisusta, jotka palvelevat laajaa ihmisjoukkoa. Esteetön yhteiskunta ei olisi keneltäkään pois, vaan siitä hyötyisi itse kukin. 

Vammaispolitiikan keskiössä tulee olla vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden varmistaminen, ihmisarvon kunnioittaminen, yhteiskunnallinen osallisuus ja yhdenvertaisuus. Valitettavasti me näemme jatkuvasti työssämme sitä, ettei vammaisia henkilöitä, esteettömyyttä ja saavutettavuutta osata tai edes haluta huomioida osana ihmisten ja yhteiskunnan moninaisuutta.

Jotta YK:n vammaissopimuksen oikeudet ja vammaisten henkilöiden tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu yhteiskunnassamme, vaatii se lainsäätäjältä aktiivisia toimenpiteitä, vammaisuuden moninaisuuden ymmärtämistä yhteiskuntamme eri tasoilla sekä esteettömän ja saavutettavan yhteiskunnan tietoista luomista sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä laintulkintaa. Tähän ajatukseen yhtyi myös eduskunta hyväksyessään yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomusta koskeneen mietinnön helmikuussa.

Vaalien lähestyessä nousee esiin myös kysymys kaikkien äänioikeutettujen yhdenvertaisesta mahdollisuudesta osallistua vaaleihin ja vaalikeskusteluun. Miten saataisiin myös vammaisia henkilöitä ehdokkaaksi? Jos ihmiset kokevat, että ehdokkaat eivät edusta heitä ihmisinä ja kenties vielä heidän arvojaan, korkeaa äänestysaktiivisuuttakaan ei voi odottaa. Jotta osallisuus vaaleissa olisi mahdollista kaikille, se edellyttää, että myös vaalitilaisuudet ja äänestyspaikat tai vaalikoneet ovat aidosti esteettömiä ja saavutettavia. 

Kaikkien eduskuntapuolueiden vaaliohjelmista löytyy jonkinlainen kirjaus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja/tai esteettömyydestä. Suurilla vaaliareenoilla teema loistaa kuitenkin poissaolollaan. Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden vahvistaminen on meidän kaikkien etu ja sen pitäisi näkyä myös vaaleissa.