Hyppää sisältöön

Ihmiskauppaan ei suhtauduta enää ihmettelyn ja epäuskon kautta

Ensimmäiset ihmiskauppatapaukset poikkesivat huomattavasti Palvelualojen ammattiliitolla PAMilla aiemmin käsittelyssä olleista jutuista. Ensimmäinen minulle tullut ihmiskauppa-asian selvittäminen sai alkunsa, kun päämies tuli kaverinsa avulla suoraan tapaamaan minua. Tapaus oli kaikin puolin erikoinen ja mitä enemmän siihen perehdyin, sen ihmeellisempiä asioita siitä paljastui. Pyrin toki uskomaan päämiestäni. Siihen aikaan minulla ei ollut vielä kokemusta ihmiskaupasta, joten oli vaikea hahmottaa ja uskoakin niitä monimutkaisia kuvioita, joilla hyväksikäyttö oli rakenneltu. Tuossa tapauksessa päämiehelle oli ensin luvattu hyvä palkka, mutta sitä ei maksettu. Lopulta palkat maksettiin takautuvasti, mutta samalla vaadittiin sitoumus maksetun rahan palauttamisesta. Myöhemmin selvisi, että palkkojen maksussa oli kyse yksinomaan viranomaisten harhauttamisesta: rahat piti saada näkymään tilillä, ikään kuin palkanmaksu olisi ollut asiallista. Päämiehen kieltäydyttyä maksamasta rahoja takaisin, hänet irtisanottiin. 

Juttuun liittyi erinäisiä vauhdikkaita yksityiskohtia. PAM-lehden kiinaa puhuva toimittaja kävi paikan päällä vakoilemassa tilannetta, ja saimme asioista hiukan lisää tietoa. Teimme yhteistyötä myös Aluehallintoviraston (AVI) työsuojelun ulkomaalaistarkastajan kanssa ja kävi ilmi, että työnantaja oli pyrkinyt saamaan hänet asianhoitajakseen. AVI:n tarkastajalle työnantaja oli paljastanut, ettei työntekijöille tietenkään voida sopimuksia mukaisia palkkoja maksaa. Ovat aivan liian suuria – ne peritään tietenkin kaikki takaisin. Oikeuskäsittely oli pitkä ja monipolvinen, mutta tuo urani ehkä värikkäin oikeudenkäynti päättyi lopulta onnellisesti, ja päämieheni sai korvauksia työpaikalla kokemistaan vääryyksistä.

Tarinan opetus oli, että tällaista tapahtuu ja suomalaisesta näkökulmasta mitä mielikuvituksellisimmat hyväksikäytön muodot voivat olla totta. Noista tapahtumista on nyt pitkä aika. Myöhemmin vastaavia tapauksia on tullut lisää, mutta oma suhtautumiseni on muuttunut. Nyt osataan ymmärtää outoja tapahtumia paremmin ja kiinnittää huomiota ihmiskaupan tai hyväksikäytön tunnusmerkkeihin. Tapaukset vaihtelevat, mutta enää ei ole samanlaista ihmettelyä ja epäuskoa tapahtunutta kohtaan. 

Ensimmäinen kohtaaminen on ollut hätkähdyttävä, sillä työperäiseen hyväksikäyttöön liittyy niin monia normaalin työelämän pelisäännöistä poikkeavia asioita. Ilmiön tunnistaminen ja siitä oppiminen on mahdollistanut sen, että uhrien kertomuksia uskotaan ja heidät tunnistetaan ihmiskaupan uhreiksi.