Lainvalmistelussa on arvioitava paremmin yhdenvertaisuusvaikutuksia

Tehokas ja oikeanlainen yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi säädösvalmistelussa on erittäin keskeinen keino edistää yhdenvertaisuuden toteutumista arjessamme elämän eri osa-alueilla. Kun lainvalmistelussa huomioidaan yhdenvertaisuus oikein, torjutaan samalla rakenteellista syrjintää. 

Lakeja säädettäessä tehdään aina arviota siitä, millaisia vaikutuksia valmisteltavalla uudella lailla tai vanhan lain muutoksella tulee olemaan yhteiskuntaan ja ihmisiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on kuitenkin huomannut, että yhdenvertaisuusvaikutuksia ei arvioida riittävästi. 

Yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia tulisi kehittää esimerkiksi seuraavalla kolmella toimella: Täsmentämällä ohjetta vaikutusarviointien tekemisestä, lisäämällä koulutusta yhdenvertaisuudesta ministeriöissä sekä lisäämällä tietoa eri väestöryhmien elämäntilanteista ja oikeuksien toteutumisesta. 

Esitimme näitä toimia hiljattain eduskunnan tarkastusvaliokunnalle sekä oikeusministeriölle säädösvalmistelun kehittämistarpeita koskevissa kuulemisissa. 

Suositustemme taustalla on oma ja selvityksissä tehty havainto siitä, että säädösvalmistelussa yhdenvertaisuusvaikutusarviointi on varsin puutteellista ja taso vaihtelevaa. Olemme tehneet havaintoja myöhässä ja liian suppeasti suoritetuista kuulemisista sekä puuttuvista ja liian kapeista arvioinneista, joissa huomio on kiinnitetty vain yhteen syrjintäperusteista tai erityisryhmistä.  Taso vaihtelee.

Yleinen yhdenvertaisuusasioiden osaamisen lisääminen ministeriöissä edistäisi parempaa yhdenvertaisuusvaikutusarviointia lainvalmistelussa. Ministeriöissä tulisi jatkossa yhdenvertaisuussuunnitelmia päivitettäessä aina tarkastella yhdenvertaisuusarvioinnin toteutumista lainvalmistelussa. Koulutusta ja toimia on viime vuosina alettu kehittämään, mutta parannettavaa on vielä. 

Nykyinen lainvalmistelun vaikutusarviointiohje on puutteellinen yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnin osalta 

Yhdenvertaisuuslain 5 §:n ja perustuslain 22 §:n pohjalta yhdenvertaisuusvaikutusarviointi on viranomaisille ja lainvalmistelijoille pakollista. Tämä ei siis ole se osio, josta voidaan tarvittaessa säädösvalmistelun kiireessä ja paineessa tinkiä. On erinomaista, että oikeusministeriö on nyt päivittämässä ohjetta ja toivottavasti saamme pian täsmällisemmät kirjaukset yhdenvertaisuuden osalta. Ohjeissa tulisi todeta, että arvioinnissa on huomioitava eri syrjintäperusteet, relevantit vähemmistö- ja väestöryhmät sekä arvioida välittömät ja välilliset vaikutukset riittävästi intersektionaalisesta näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden arviointi edellyttää usein hallinnonalat ylittävää tilannetarkastelua. 

Ohjeissa tulee korostaa ja ohjeistaa myös lapsivaikutustenarviointien tekemiseen poikkeuksetta ja perusteellisesti siten, että huomioiden vaikutukset eri lapsiryhmiin. Ohjeessa tulisi myös todeta, että valmistelussa tulee aina arvioida mahdolliset vaikutukset alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksien toteutumiselle. Vaikutusarviointiohjeessa tulee myös nimenomaisesti viitata YK:n vammaisyleissopimuksen (CRPD) asettamiin velvoitteisiin. Vammaisvaikutusten arviointi on sopimuksen edellyttämällä tavalla tehtävä kaikissa ihmisten oikeuksia koskevissa lakihankkeissa.

Tietopohjan vahvistaminen on olennaista yhdenvertaisuusvaikutusarviointien parantamiseksi

Nykyinen tiedon puutteellisuus syrjinnästä, yhdenvertaisuuden toteutumisesta sekä yleisemmin eri väestöryhmien elämäntilanteista ja oikeuksien toteutumisesta on merkittävä este riittävien yhdenvertaisuusvaikutusarviointien tekemiselle. Ilman tietoa ei vaikutuksia voida arvioida eikä valita parasta sääntelyratkaisua. Valtioneuvoston ja ministeriöiden on satsattava pitkäjänteiseen tiedontuottamiseen. 

Näillä toimilla saisimme sääntelyn tehokkaammin tukemaan yhdenvertaisuuden toteutumista. Lähivuosina tulisi tehdä oma selvitys yhdenvertaisuusvaikutusarvioinneista lainvalmistelussa. Olisi hienoa, jos voisimme sen pohjalta huomata nykytilanteen puutteiden korjaantuneen.