Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava nykyistä tehokkaammin
Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelma Suomessa. Se on valitettavasti huomattavan yleistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Kansainvälisillä sopimuksilla on pyritty tehostamaan puuttumista naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ja sopimusten toimeenpanoa seuraavat elimet ovat kiinnittäneet Suomen tilanteeseen toistuvasti huomiota.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu aloitti vuoden 2022 alussa naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana. Tehtävä on osa Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa ja sen perustaminen on lähtenyt liikkeelle ihmisoikeus- ja naisjärjestöjen aloitteesta. Raportoijan tehtävänä on seurata ja arvioida naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sekä niiden vastaisia toimia.
Naisiin kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista. Suuri osa naisten kokemasta väkivallasta tapahtuu parisuhteessa. Lähisuhdeväkivalta jää kuitenkin usein piiloon, joskus hyvin kohtalokkain seurauksin. Siksi väkivalta tulee tunnistaa paremmin ja siihen tulee puuttua viranomaisten toimesta. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen tukee myös laajemmin perheväkivallan vastaista työtä silloinkin, kun väkivalta kohdistuu muihin sukupuoliin kuin naisiin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana on itsenäinen ja riippumaton tehtävässään. Se tarkoittaa, että yhdenvertaisuusvaltuutettu päättää esimerkiksi tehtävän painopisteistä itsenäisesti, eikä niitä määritellä ministeriöiden tai muiden tahojen toimesta. Raportoijan tehtävä edellyttää yhteistyötä etenkin tutkimus- ja järjestökentän kanssa. Päällekkäisiä tehtäviä tulee välttää. Tehtävän rakentaminen vaatii pohjatyötä ja tulemme kutsumaan yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä yhteiseen keskusteluun. Kevään aikana vahvistetaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston osaamista ja laitetaan avoimeen hakuun asiantuntijan tehtävä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun muut tehtävät tukevat uutta raportoijan tehtävää. Valtuutetulle on kertynyt kattavaa osaamista ja ymmärrystä eri vähemmistöryhmien tilanteiden huomioimisen tärkeydestä. Naisiin kohdistuvan väkivallan seuraukset ja niistä selviytyminen voi olla erilaista, kun puhumme vammaisista, ikääntyneistä, etnisiin vähemmistöihin kuuluvista tai maahanmuuttaneista naisista. Selvää on, että raportoijan tehtävä edellyttää tietopohjaista lähestymistapaa. Onkin keskeistä, että tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuotetaan laaja-alaisesti ja sitä tutkitaan myös eri vähemmistöryhmien näkökulmista. Tällä hetkellä ei ole esimerkiksi luotettavaa tutkimustietoa siitä, mikä on vammaisen naisen euro, eli mitkä ovat hänen keskimääräiset ansiotulonsa. Sen sijaan tiedämme, että vähemmistöön kuuluvilla naisilla voi olla korkeampi riski joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi. Taloudellinen riippuvuus voi omalta osaltaan altistaa epätasa-arvoiselle vallankäytölle ja väkivallalle.
Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava rikos ja siihen tulee myös suhtautua sellaisena. Väkivalta jää liian usein piiloon, mikä voi johtaa sen pahentumiseen. Väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on välttämätöntä, jotta väkivallan kohteeksi joutuneet ihmiset voivat saada apua. Lisäksi se mahdollistaa väkivallantekijöiden pääsyn avun piiriin. Väkivallan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on toimittava päättäväisesti. Valtio- ja kuntatasolla on järjestettävä toimivat palvelut, monialainen yhteistyö ja riittävät resurssit. Rikosvastuun toteuttaminen edellyttää toimintatapojen ja käytäntöjen kehittämistä rikosprosessissa. Väkivaltaa ylläpitäviä rakenteita on purettava, väkivallan kohteita on suojeltava ja naisten turvallisuudesta on huolehdittava.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä on tehty pitkään ja hyvää kehitystä on parhaillaan tapahtumassa. Raiskauksen määritelmää rikoslaissa ollaan muuttamassa suostumusperustaiseksi, mikä vahvistaa naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja uhrin auttamisen moniammatillinen MARAK-menetelmä on otettu monilla alueilla käyttöön. Hyvinvointialueet ovat jatkossa erittäin merkittävässä asemassa siinä, miten naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaa pannaan toimeen.
Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana vaadimme, että väkivallan vastaista työtä tehdään tehokkaasti, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Väkivalta ja väkivallan pelko kaventavat naisten elämää ja heikentävät mahdollisuuksia toimia täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Jokaisella naisella on oikeus turvalliseen elämään yhteiskunnassamme.
