Paperittomuus ajaa ihmisiä varjoyhteiskuntaan, oleskeluluvilla rakennetaan turvaa
Irlannin hallitus on julkistanut ratkaisunsa paperittomuuteen, kun se päätti tarjota mahdollisuuden oleskeluluvan saamiseen kaikille maassa useamman vuoden olleelle paperittomalle ihmiselle. Arvioiden mukaan Irlannissa oleskelee noin 17 000 ihmistä vailla oleskeluoikeutta. Heistä arviolta 3000 on lapsia. Lisäksi sama mahdollisuus tarjotaan niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat olleet turvapaikkaprosessissa yli kaksi vuotta.
Viime aikoina aiheesta on keskusteltu myös Suomessa sisäministeriön selvittäessä ratkaisuvaihtoehtoja paperittomuuden vähentämiseen Suomessa. Sisäministeriön mukaan Suomessa pitkään vailla oleskelulupaa olleita ihmisiä on noin 3000. Asia on herättänyt paljon keskustelua ja voimakkaiden tunteiden sävyttämässä keskustelussa on esitetty jopa uhkakuvia Suomessa tehtävien ratkaisujen merkityksestä globaaleihin muuttoliikeisiin.
Jotta asiaa pystyttäisiin lähestymään myös muutoin kuin tunteiden ja mielikuvien kautta, on hyvä tarkastella ainakin kahta asiaan liittyvää seikkaa:
1) Keitä nämä ihmiset ovat ja miksi he ovat Suomessa?
2) Jos he saavat oleskeluluvan, tuleeko Suomeen lisää ihmisiä hakemaan turvapaikkaa? Eli onko "vetovoimatekijä"-argumentti todellinen huoli?
Keitä vailla oleskeluoikeutta oleskelevat ihmiset ovat ja miksi he ovat Suomessa?
Useimmat varmasti tietävät, että vuonna 2015-2016 Suomeen saapui noin 32 000 ihmistä hakemaan turvapaikkaa. Suurin osa Suomessa olevista paperittomista on Suomeen tuolloin saapuneita ihmisiä. On tärkeä tunnistaa, että samoihin aikoihin Suomessa tehtiin merkittäviä poliittisia päätöksiä ja lainmuutoksia, joista seurasi ennen kaikkea kaksi asiaa:
a) tietyssä tilanteessa olevat ihmiset, jotka Suomi ennen katsoi olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, eivät enää sitä lainsäädäntömme mukaan olleet.
b) tietyssä tilanteessa oleville ihmisille, joille ennen myönnettiin tilapäinen oleskelulupa, ei enää sitä myönnetty.
On myös selvitetty, että samaan aikaan näiden lainmuutosten kanssa myös lain soveltaminen tiukkeni monen sellaisenkin säännöksen osalta, jota ei lainsäädäntöprosessin kautta muutettu. Tämän lisäksi Maahanmuuttoviraston omissa turvapaikkaprosesseissa on osoitettu olleen vakavia ongelmia samaan aikaan kun turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa kavennettiin lainmuutoksella, jolla estettiin heitä saamasta riittävää oikeusapua. Näihin selvityksiin löytyy linkit blogin lopusta.
Muuttuneen oikeustilan seurauksena monet heistä, jotka Suomi olisi ennen vuotta 2015 toivottanut tervetulleeksi rakentamaan elämäänsä tänne, eivät nyt saaneet mahdollisuutta siihen. Sen sijaan näiden päätösten seurauksena ilman oleskelulupaa jääneet leimattiin ”turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjiksi”, joille ratkaisuksi tarjottiin vain paluuta kotimaahan.
Monet palasivatkin. Kenties osa heistä oli tullut Suomeen väärien mielikuvien saattelemina. Mahdollisesti moni kansainvälisen suojelun tarpeessa ollut palasi myös perheensä luo ymmärtäessään, että perhe joutuisi elämään vaarassa vielä monta vuotta ilman mahdollisuutta elää yhdessä turvassa Suomessa. Suomesta palasi vapaaehtoisesti lähtömaahansa noin 3800 henkilöä vuoden 2015 syksystä vuoden 2017 loppuun mennessä.
Moni ei kuitenkaan kokenut, eikä edelleenkään koe, että paluu kotimaahan olisi mahdollista. Moni pelkää turvallisuutensa ja tulevaisuutensa puolesta. Monelle on myös syntynyt kiinteitä siteitä Suomeen puolen vuosikymmenen aikana siitä huolimatta, että tuo aika on pääosin ollut viranomaisen seuraavan päätöksen piinaavaa odottamista. Jotkut heistä odottavat edelleen, kuuden vuoden jälkeen, ensimmäistä lainvoimaista päätöstään turvapaikka-asiassaan.
Kotimaisen kielen taitaminen, opiskelu, työssäkäynti, perhesiteet ja usean vuoden maassaolo eivät kuitenkaan kaikki yhdessäkään johda oleskeluluvan saamiseen. Laki ei tunne oleskelulupaa, joka myönnettäisiin ”silloin kun se on järkevää ja kohtuullista”. Laki tuntee vain tietyistä syistä myönnettäviä oleskelulupia sekä joukon yleisiä ja erityisiä edellytyksiä, jotka eivät usein tunnista ihmisen tilannetta kokonaisuudessaan.
Tästäkin huolimatta moni on maassaolonsa aikana pystynyt täyttämään edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle esimerkiksi työn tai perhesiteen kautta, mutta tausta turvapaikanhakijana ja paperittomana on silti johtanut kielteiseen päätökseen. Paperittomien joukossa on siis monenlaisia ihmisiä: lapsiperheitä, sairaita, työssäkäyviä, opiskelijoita, suomalaisten vanhempia ja puolisoja.
Tutkimukset osoittavat "vetovoimatekijän" olevan tarua
Mielikuvat paperittomista ihmisistä ja paperittomuuden syistä elävät tiukassa. Vielä tiukemmassa elää mielikuva ”vetovoimatekijäksi” kutsutusta ilmiöstä. Nyt kyseessä olevassa asiassa tunteita nostattaa usein mielikuva, jonka mukaan Suomessa tehtävä erillislaki, joka koskisi, tiettyjä 2015-2016 tulleita turvapaikanhakijoita, johtaisi globaalien muuttoliikevirtauksien kääntymiseen kohti Suomea. Ja, että Suomeen tulisi suuri määrä turvapaikanhakijoita erillislain johdosta. Aiemmin syksyllä sisäministeriön luonnos lainmuutosehdotuksesta, jonka tarkoituksena on turvata paremmin kansainvälistä suojelua saaneiden lasten oikeutta elää yhdessä perheensä kanssa, herätti samankaltaisia pelkoja.
Monessa tutkimuksessa on kuitenkin todettu, ettei ”vetovoimatekijää” sellaisena kuin se usein julkisessa keskustelussa esitetään, ole olemassa. Turvapaikanhakijoihin liittyvässä tutkimuksessa ei ole löytynyt yhteyttä esimerkiksi sosiaalietuuksien tason ja kohdemaan valikoitumisen välillä, eikä turvapaikkahakemuksia myöskään jätetä enemmän siellä, missä hakijoille olisi tarjolla parempaa sosiaaliturvaa. (Poppy – Mayblin: Factors influencing asylum destination choice: A review of the evidence. University of Sheffield 2016).
”Vetovoimatekijöitä” koskevassa tutkimuksessa on nimenomaan havaittu, että turvapaikanhakijoiden tai muiden maahan tulevien on vaikeaa tai mahdotonta saada tietoa kohdemaiden politiikkatoimista. Koska lailliset maahantuloväylät Eurooppaan on käytännössä suljettu, turvapaikanhakijat joutuvat turvautumaan salakuljettajiin, joiden antama tieto on virheellistä tai puutteellista. Syyt tiettyyn maahan päätymiselle ovat sitä vastoin hyvin monitahoisia. Useimmiten Eurooppaan tuleva pikemminkin ajautuu kuin suuntaa tiettyyn kohdemaahan. Silloin kun esimerkiksi eri maiden tarjoamat palvelut tai taloudelliset mahdollisuudet vaikuttavat kohdemaan valintaan, tämä perustuu mielikuviin, ei esimerkiksi tietyn lainsäännöksen sisältöön.
Paperittomuuteen on olemassa ratkaisuja
Sisäministeriön arvion mukaan noin 8 % vuosina 2015-2016 tulleista ihmisistä, eli noin 3000 ihmistä, on yhä maassa ilman oleskelulupaa. Tilanne on syntynyt ennen kaikkea edellä kuvattujen politiikkatoimien seurauksena. Tähän mennessä vastuu on usein yritetty laittaa julkisessa keskustelussa ”turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjien” harteille. Nyt kun tiedämme, että tilanne ei näin ratkea vaan pahenee, niin on etsittävä muita vaihtoehtoja.
Toimivassa politiikassa on kyse yhteiskunnallisten ilmiöiden sääntelemisestä yhteiskunnan ja yksilön parhaaksi. Vahvoista tunteista ja mielikuvista huolimatta muuttoliike ei ole tästä poikkeus. Jos valittu politiikka ei toimi, vastuun sysääminen politiikan kohteena oleville ihmisille on vastuun pakoilua. Pahimmillaan tällainen politiikka johtaa ihmisryhmien leimaamiseen sen sijaan, että etsittäisiin ja edistettäisiin realistisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Niin Irlannissa kuin Suomessa on havaittu samat paperittomuudesta aiheutuvat ongelmat ja mahdollisuudet niiden ratkaisemiseksi. Voimassa olevan hallitusohjelman tavoitteella, paperittomuuden ehkäisemisellä ja torjumisella, on toteutuessaan merkittäviä positiivisia vaikutuksia niin paperittomille ihmisille itselleen kuin koko yhteiskunnalle. Taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat mittavat, kun ihmisellä on ulkopuolella olemisen sijasta mahdollisuus tulla osaksi yhteiskuntaa, oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Se, että ratkaisua ei haeta, altistaa vuorostaan niin lapsia kuin aikuisia hyväksikäytölle, ja pahimmillaan esimerkiksi ihmiskaupalle.
Paperittomuus tai se, että Suomessa on tuhansia puoli vuosikymmentä hallinnon rattaissa pompoteltuja ihmisiä ei ole luonnontila, vaan seuraus yhteiskunnassa tehdyistä päätöksistä. Lainsäädännöllä on kuitenkin mahdollisuus kertaluonteisestikin ratkaista tilanne vastuullisesti. Kuten Irlannin malli osoittaa, tilanteeseen on olemassa inhimillisiä ratkaisuja, jotka edistävät koko yhteiskunnan etua.
Vaikka kysymys oleskeluoikeudesta ratkaistaisiin tuon 2015-2016 tulleen ryhmän kohdalla, on työtä ulkomaalaislain uudistamiseksi kuitenkin jatkettava. Ulkomaalaislaista tulisi löytyä edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle tilanteissa, joissa eri syistä Suomeen tulleiden henkilöiden elämä rakentuu tänne, he eivät ole syyllistyneet vakaviin rikoksiin, ja olisi kaikin tavoin kohtuullista, että he voisivat tänne jäädä. Tätä kokonaisuutta on syytä arvioida ulkomaalaislain kokonaisuudistusta edeltävässä esiselvityksessä. Silloin erillinen lupamenettely voisi toimia niin kuin Irlannissa: kerran sukupolvessa toteutettava erillisratkaisu, niin kuin Irlannin oikeusministeri asian ilmaisi.
Irlannin oikeusministeriön tiedote Irlannin ratkaisusta paperittomuuteen.
Tutkimukset ja selvitykset, joihin blogissa viitataan:
Turvapaikkaprosessia koskeva selvitys
Tutkimus: Kansainvälistä suojelua koskevat päätökset Maahanmuuttovirastossa 2015–2017 (pdf)
Selvitys: Turvapaikanhakijat oikeusavun asiakkaina
Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille turvapaikkapäätöksentekoon ja -menettelyyn liittyen
Tutkimusta “vetovoimatekijöistä” :
James, Poppy – Mayblin, Lucy: Factors influencing asylum destination choice: A review of the evidence. University of Sheffield 2016; Heaven Crawley – Jessica Hagen-Zanker: Deciding Where to go: Policies, People and Perceptions Shaping Destination Preferences. First published: 10 December 2018.
Masooma Torfa, Salwa Almohamed, Regina Birner: Origin and transit migration of Afghans and Syrians to Germany: The influential actors and factors behind the destination choice. First published: 13 July 2021.
Jeremy Ferwerda, Justin Gest: Pull Factors and Migration Preferences: Evidence from the Middle East and North Africa. First Published September 2, 2020.
Kwaku Opoku Dankwah & Marko Valenta (2017): Mixed fragmented migrations of Iraqis and challenges to Iraqi refugee integration: the Jordanian experience, Middle Eastern Studies.
Tucker, J. Why here? Factors influencing Palestinian refugees from Syria in choosing Germany or Sweden as asylum destinations. CMS 6, 29 (2018). https://doi.org/10.1186/s40878-018-0094-2;
Koikkalainen, S., Kyle, D., & Nykänen, T. (2020). Imagination, Hope and the Migrant Journey: Iraqi Asylum Seekers Looking for a Future in Europe. International Migration, 58(4), 54–68.
Mayblin, Lucy: Complexity reduction and policy consensus: Asylum seekers, the right to work, and the ‘pull factor’ thesis in the UK context, British journal of politics & international relations, 2016-11, Vol.18 (4), p.812-828).
