Pidetään yhdessä huolta ihmisoikeuksia kunnioittavasta Suomesta
”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”
Näin alkaa ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jota juhlimme huomenna YK:n ihmisoikeuksien päivänä. Julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 10.12.1948, kahden vuoden valmistelutyön jälkeen. Taustalla oli YK:n jäsenten halu varmistaa, että toisen maailmansodan julmuudet eivät voisi koskaan toistua.
Julistuksessa on 30 artiklaa, ja jo artiklassa 2 todetaan, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, ja että keneltäkään ei saa estää oikeuksien toteutumista esimerkiksi ihonvärin, uskonnon, omaisuuden, tai syntyperän vuoksi. Syrjinnän kielto kuuluu ihmisoikeuksien ytimeen. Julistus muodostaa kokonaisuuden, johon sisältyvät meille perustuslaistamme tutut elementit: kansalais- ja poliittiset oikeudet, sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.
Kun julistus hyväksyttiin, YK:ssa oli 58 jäsenvaltiota. Jäsenmäärän kasvaessa julistus on julkaistu kaikissa jäsenvaltioissa, ja julistuksen pohjalta on laadittu allekirjoittajia sitovia ihmisoikeussopimuksia. Sopimukset syventävät julistuksen sisältöä ja selkiyttävät, mitä käytännössä tarkoittaa, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle. Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus vuodelta 1951 ja kaikkinaisen rotusyrjinnän vastainen yleissopimus vuodelta 1965 ovat näistä ensimmäisiä. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 2008 on tuoreimpia.
Ihmisoikeudet kirjattiin Suomen hallitusmuotoon, päivitettyyn perusoikeuslukuun vuonna 1993. Kyseinen luku sisältyy myös vuonna 1999 uudistettuun perustuslakiin. Se antaa perus- ja ihmisoikeuksille vahvan suojan, ja sisältää myös selkeät kriteerit sille, milloin perusoikeuksista voidaan poiketa. Jokaisen yhdenvertaisuus lain edessä sekä syrjinnän kielto ovat perusoikeuksien keskeistä sisältöä, aivan niin kuin kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestelmässä. Perustuslaki luo kehykset oikeusvaltiollemme, josta olemme syystä ylpeitä, ja perusoikeudet ovat oikeusvaltion ytimessä.
Tänä vuonna juhlimme ihmisoikeuksien päivää ajassa, jossa olemme pian kolme vuotta eläneet poikkeuksellisessa tilanteessa; ensin koronapandemian vuoksi
ja nyt pian vuoden kestäneen, Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan takia. Lainsäädäntöä on uudistettu kiivaaseen tahtiin. Keskusteluissa poikkeuksellisesta tilanteesta nousee esiin myös epäilyjä perusoikeuksia kohtaan, ja perustuslakia on moitittu liian tiukaksi tai rajoittavaksi, toisaalta liian sallivaksi. Valitettavan usein samoihin keskusteluihin sisältyy vihaa ja halveksuntaa vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kohtaan, ja heidän ihmisarvonsa kyseenalaistamista.
Kuitenkin Suomessa kyettiin perusoikeuksien rajoitusten punnintaan ja päätöksentekoon korona-aikana, ja myös varsin tiukkoja rajoitustoimenpiteitä oli voimassa erityisesti vuonna 2020. Perusoikeuksia käsiteltiin koronapandemian aikana hallituksen ja eduskunnan työssä joka viikko, ja tehtiin punnintaa toisaalta oikeuksien rajoittamisen, toisaalta hengen ja elämän suojelemisen välillä. Jälkikäteen on ehkä nähtävissä, että erityisesti lasten ja nuorten elämään kohdistui rajoituksia; koulunkäyntiin ja leikkiin, kuntoutukseen ja harrastuksiin, jotka eivät olleet oikeasuhtaisia, ja joiden seurauksia meidän on yhteiskuntana nyt korjattava.
Vaikka olemme perinteisesti pitäneet Suomea yhteiskuntana, jossa ihmisoikeudet toteutuvat hyvin, niin ihmisoikeussopimusten valvontaelimet ovat viime vuosina nostaneet esiin ongelmia. Sekä lapsen oikeuksien komitea että vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea ovat todenneet Suomen rikkoneen sopimusmääräyksiä. Suomea vastaan on tällä hetkellä vireillä 33 valitusta liittyen ulkomaalaisten maastapoistamiseen, joissa sopimusten valvontaelimet ovat pyytäneet Suomea keskeyttämään täytäntöönpanon. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perus- ja ihmisoikeudet, ja valvontaelinten viestit on otettava vakavasti ja käsiteltävä.
Keskustelu, uudelleenarviointi ja korjaavista toimenpiteistä päättäminen kuuluvat demokraattiseen ja perusoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan. Sellaisessa yhteiskunnassa on myös valmius nostaa esiin perusoikeusongelmia ja syrjintää, ja ryhtyä toimenpiteisiin. Viimeisten kuukausien aikana eduskunta onkin päättänyt muun muassa seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta, yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksesta sekä paperittomien terveydenhuollosta. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen saamelaiskäräjälain muutoksiksi, joka toteutuessaan kunnioittaisi ja vahvistaisi saamelaisten ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana. Myös translain uudistus on välttämätöntä saada viivytyksettä eteenpäin ja hyväksytyksi. Uudistus on edellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle Suomessa ja uudistuksessa olisi tärkeää huomioida myös alaikäisten asema.
Oikeusvaltio ja demokratia ovat samanaikaisesti arvokkaita ja hauraita – niiden oikeutus ja turva on sellainen yhteiskunta, jossa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus, arvo ja oikeudet tunnustetaan, ja jossa jokainen kokee olevansa osallinen. Tämän taisivat tunnistaa YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen laatijat jo 74 vuotta sitten. Pidetään siis yhdessä huolta oikeusvaltio Suomesta, keskustellen ja perusoikeuksia kunnioittaen.
