Hyppää sisältöön

Suomella parannettavaa lapsen edun huomioimisessa ulkomaalaisasioissa

Sanonta ”heittää lapsi pesuveden mukana” on peräisin ajalta, jolloin veden läträäminen ei vielä voinut aiheuttaa ilmastoahdistusta. Vesi lämmitettiin tulella, kannettiin paljuun ja samassa vedessä peseytyi vuorotellen koko perhe. Lapset olivat hierarkiassa viimeisimpiä, vauvat viimeisinä. Tuossa vaiheessa pesuvesi oli jo niin sakeaa, että sekaan olisivat saattaneet pienimmät jo kadota. 

Lapsen oikeudet ovat sittemmin kehittyneet ja suomalaisilla on osin oikeutettuja oletuksia kotimaansa edistyksellisyydestä tälläkin saralla. Kansallisen lainsäädännön lisäksi Suomessa olevien lasten oikeuksia suojelee muun muassa YK:n lapsen oikeuksia koskeva sopimus. Sopimuksen mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. 

Tänä vuonna lapsen oikeuksien komitea antoi ensimmäisen langettavan päätöksen Suomelle asiassa, jossa Suomi oli päättänyt käännyttää lapsiperheen Venäjälle. Komitea katsoi, että Suomi laiminlöi velvollisuutensa varmistaa, ettei lapsi joudu kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa kuten väkivaltaa tai häirintää.  Komitean ratkaisun mukaan Suomen valtion on muun muassa ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin vastaavien loukkausten ennalta estämiseksi tulevaisuudessa erityisesti varmistamalla, että lapsen edun ensisijaisuus otetaan tehokkaasti ja järjestelmällisesti huomioon turvapaikkamenettelyissä.

Lapsen etu on ensisijainen myös ulkomaalaisasioissa

Oikeuskäytäntöjä ja lapsen edun käsitettä tutkineessa Milka Sormusen väitöskirjassa todettiin muun muassa, että Suomen korkein hallinto-oikeus arvioi lapsen etua eri asiaryhmissä valikoivasti. Väitöskirja esittää, että ”samanlaisissa oikeudellisissa kysymyksissä ei pitäisi käyttää erilaisia oletuksia esimerkiksi siitä, onko lapsen etu olla vanhempien kanssa vai ei, koska vaarana on syrjivään lopputulokseen päätyminen”. 

Vaikka valtiolla on oikeus kontrolloida maahanmuuttoa, sillä on oleskelulupa-asioissakin velvollisuus ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Ensisijaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että asioissa tulee ensimmäisenä arvioida sitä, mikä ratkaisu kyseessä olevassa tapauksessa parhaiten toteuttaisi lapsen etua.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta ei myöskään saa erottaa vanhemmastaan ilman, että tämä olisi lapsen edun mukaista. Valtuutettu on viime vuosina saanut tietoonsa lukuisia ja yhä enenevässä määrin tapauksia, joissa usean vuoden perhe-elämää Suomessa viettäneen ulkomaalaisen on katsottu maahan tullessaan tai täällä ollessaan toimineen vastoin maahanmuuttoa koskevia säännöksiä. 

Tapauksissa esimerkiksi vanhemman vuosien takainen sääntöjen vastainen menettely on katsottu merkityksellisemmäksi seikaksi, kuin 4-vuotiaan suomalaisen lapsen oikeus elää yhdessä isänsä kanssa. Toisin sanoen moni Suomessa asuva lapsi erotetaan tai on vaarassa joutua erotetuksi vanhemmastaan, vaikka tämä olisi lapsen edun vastaista. Vastaavissa tapauksissa esimerkiksi monet muut EU-maat kunnioittavat lapsen oikeuksia ja oikeutta perhe-elämään Suomea enemmän.

Käytäntö tiukempaa kuin laki ja KHO:n vuosikirjaratkaisut edellyttäisivät 

Kansallinen lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö eivät useimmiten pakota päätöksentekijää painottamaan päätöksessään valtion oikeutta evätä vanhemman oleskelulupa lapsen etua paremmin toteuttavan päätöksen sijaan. Kuitenkin tällä hetkellä Migrin ja hallinto-oikeuden linja vaikuttaa olevan tiukempi, kuin laki ja KHO:n linjaukset edellyttäisivät. 

KHO katsoi kesällä 2020 (KHO:2020:63, KHO:2020:64), että hakijan toiminta, jolla voidaan katsoa olleen maahantulosäännösten kiertämisen tarkoitus, voi johtaa kielteiseen päätökseen perhesideasiassa, vaikka perheside olisi aito. 

Tapauksissa oli kuitenkin kyse aviopuolisoiden välisestä perhe-elämästä, ei lapsen ja vanhemman välisestä. Tämän lisäksi toisessa tapauksista KHO katsoi, että maahantulosäännösten kiertämisen tarkoitusta osoittavasta toiminnasta huolimatta perhe-elämän suojaaminen oli asiassa tärkeämpää.

Ulkomaalaislakia on muutettava

Lasten oikeudet ovat kehittyneet, mutta yhdenvertaisuusvaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei isän merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle arvioida tai tunnusteta päätöskäytännössä. Tapaamisoikeuden merkitys lapselle on suomalaisessa erotilanteissa itsestään selvyys, mutta ulkomaalaisasiassa voidaan oleskelulupa evätä ja suomalaisen lapsen vanhemmalle todeta, että  hänellä ”on mahdollisuus pitää yhteyttä lapseensa ulkomailta käsin muun muassa videoyhteyksin”. Edellinen on suora lainaus tuoreesta oikeuden päätöksestä, jolle korkein hallinto-oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa. Vaikka aiemmin kuvatulla tavalla päätöksentekijöiden käytännöissä ja prosesseissa on parantamisen varaa, on myös lakeja mitä ilmeisimmin korjattava. 

Tilanteen parantamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutettu suositti kansainvälistä suojelua saaneiden lasten perheenyhdistämistä koskeneessa selvityksessään maahantulosäännösten kiertämistä koskevan säännöksen muuttamista. Säännös tulisi rajata siten, että lapsen oikeudet ja oikeus perhe-elämään toteutuisivat jatkossa paremmin. Sisäministeriöllä onkin parhaillaan käynnissä perheenyhdistämiseen liittyvä hanke, jossa arvioidaan säädösmuutostarpeita hallitusohjelman mukaisesti ja valtuutetun selvityksen suositusten pohjalta. 

Nykytilanteessa Suomelle vaikuttaa olevan tärkeämpää pitää kiinni maahantuloa koskevista säännöksistään ja periaatteistaan, kuin turvata Suomessa kasvavien, jopa suomalaisten, lasten perusoikeudet. 1500-luvulla lapsia tuskin sanonnasta huolimatta koskaan heitettiin pesuveden mukana - tämän päivän Suomessa heitetään. Suomen saama lapsen oikeuksien komitean langettava päätös, uusin tutkimustieto ja Suomessa asuvien perheiden hätä on otettava vakavasti – ja ryhdyttävä toimeen.