Suomi alisuoriutujasta suunnannäyttäjäksi? Naisten oikeuksissa parannettavaa erityisesti väkivallan vastaisissa toimissa

YK:n naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen noudattamista valvova CEDAW-komitea arvioi Suomen suoriutumista lokakuussa 2022 kuudetta kertaa. Komitea totesi, että naisilla menee monella mittapuulla varsin hyvin. Esimerkiksi YK:n kehitysrahaston sukupuolten epätasa-arvoa mittaavan indikaattorin mukaan Suomi kuuluu tasa-arvon kärkijoukkoon ja Maailman talousfoorumin globaalin sukupuolten epätasa-arvoa mittaavan indeksin mukaan Suomessa ero on maailman toiseksi pienin. Nämä tasa-arvoa mittaavat indeksit eivät kuitenkaan yleensä sisällä tietoa väkivallasta ja siihen liittyvistä eroista sukupuolten välillä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on aihe, jota CEDAW-komitea on seurannut huolissaan Suomen osalta jo 1990-luvulta alkaen. Naisten kokema väkivalta on edelleen hälyttävän yleistä Suomessa, eikä väkivaltaa tunnisteta riittävästi sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavana rakenteellisena ongelmana. Jotta väkivalta vähenisi, komitea antoi Suomelle useita ehdotuksia liittyen resursseihin, lainsäädäntöön, politiikkatoimiin ja koulutukseen. Kansallinen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija painottaa, että Suomen on otettava komitean suositukset vakavasti.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tunnistettava ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmaksi

Suomella on ollut vuosikausia vaikeuksia tunnistaa naisiin kohdistuva väkivalta ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmaksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimintaohjelmat on laadittu yleensä erillään hallituksen tasa-arvo-ohjelmista ja perus- ja ihmisoikeusohjelmista, eikä esimerkiksi tasa-arvolaki anna välineitä puuttua väkivaltaan. Toisaalta eduskunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston tasa-arvopoliittista selontekoa,  jossa sukupuolistunut väkivalta on nyt näyttävästi esillä.

Tasa-arvoselonteossa tavoitellaan tasa-arvoista Suomea vuonna 2030. Väkivallan osalta tavoitteena on, että ”naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat kaikissa muodoissaan vähentyneet merkittävästi eikä sukupuolistuneen väkivallan uhrina kuole tai menetä terveyttään kukaan.” Tavoitetila on konkreettinen ja kunnianhimoinen. Sitä on helppo kannattaa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, täytyy Suomen kuitenkin seurata systemaattisesti sitä, kuinka yleistä väkivalta eri muodoissaan on nykyisin. Myös esimerkiksi parisuhdeväkivallan uhrien pääsyä palveluihin ja oikeuteen pitäisi seurata. Ylipäänsä tiedonkeruu ja analysointi sekä eri aikavälien vertailu on puutteellista. Jos nykytilaa ei tiedetä eikä muutostrendejä tunnisteta, miten voidaan arvioida keinojen toimivuutta? Miten voidaan varmistua siitä, että tavoitteet saavutetaan valituilla keinoilla?

Jotta tavoitteet eivät jäisi vain korusanoiksi poliittisiin asiakirjoihin, tarvitaan jaettua ymmärrystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ongelmana ja vahvaa poliittista tahtoa puuttua ongelmaan. YK:n piirissä, CEDAW-komitea mukaan lukien, naisiin kohdistuva väkivalta on määritelty ihmisoikeusongelmaksi 1990-luvulta alkaen. Euroopassa 2010-luvun kynnyksellä neuvoteltu Istanbulin sopimus on ollut tärkeä virstanpylväs. Euroopan Unionin perusoikeusvirasto FRA ja tilastokeskus Eurostat ovat sittemmin seuranneet naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä EU-maissa, ja tasa-arvoinstituutti EIGE aikoo sisällyttää sukupuolten tasa-arvoindeksiin väkivaltaan liittyviä mittareita. EU:ssa neuvotellaan parhaillaan lisäksi uudesta direktiivistä, jossa velvoitettaisiin jäsenvaltioita huomioimaan naisiin kohdistuva väkivalta muun muassa rikosoikeudessa nykyistä selvemmin. Euroopassa esimerkiksi Espanja ja Ruotsi ovat olleet suunnannäyttäjiä kansallisissa toimissa. Suomi sen sijaan on ollut alisuoriutuja.

Suomessa kiistellään edelleen sukupuolierityisen väkivaltatyön tarpeesta ja sukupuolineutraalin lainsäädännön kyvystä suojella kaikkia väkivallan uhreja ja rangaista tekijöitä. Tähän CEDAW-komiteakin on kerta toisensa jälkeen kiinnittänyt Suomen osalta huomiota. Sukupuolineutraalin lähestymistavan sijaan komitea suosittelee Suomelle sukupuolisensitiivisyyttä lainsäädännössä, politiikkatoimissa ja -ohjelmissa.

Suomen on otettava CEDAW-komitean suositukset vakavasti

Tällä kertaa Suomi sai CEDAW-komitealta myös kiitosta lukuisista nykyisen hallitusohjelman tasa-arvokirjauksista ja tärkeistä uudistuksista. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistus ja uuden naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän perustaminen ovat selviä edistysaskelia. Väkivallan osalta komitea on kuitenkin huolissaan, riittävän resursoinnin ohella, muun muassa:

• Tuomareiden, syyttäjien ja poliisien osaamisen tasosta ja koulutustarpeesta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen.
• Raiskausten aliraportoinnista ja puutteellisesti käsittelystä rikosprosessissa.
• Turvakotipalvelujen riittävyydestä; tältä osin tulee huomioida turvakotien esteettömyys ja saamelaiset naiset saamelaisten kotiseutualueella.
• Naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän tehokkaasta torjumisesta.

Erityistä huolta CEDAW-komiteassa aiheutti tieto siitä, että lähisuhdeväkivallan sovittelu on Suomessa yleistä ja soviteltujen juttujen määrät ovat kasvussa. Komitean mukaan pari- ja lähisuhdeväkivallassa rikosoikeudellisen vastuun tulee olla ensisijaista. Sovitteluun ohjattujen tapausten osalta tulee varmistua, ettei sovittelu merkitse rikostutkinnan lopettamista tai syytteestä luopumista. Komitea nostikin pari- ja lähisuhdeväkivallan sovittelun yhdeksi viidestä aiheesta, joihin Suomen tulee vastata komitealle kirjallisesti nopeutetussa kahden vuoden määräajassa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija esitti komitean kuulemisessa ja lausunnossaan omia huomioitaan Suomen tilanteesta. Ne olivat pitkälti yhteneviä komitean havaintojen kanssa. Raportoija myös kannattaa komitean antamia suosituksia.

CEDAW-komitea totesi Suomelle, että Suomen kaltaiselta maalta, jolla menee monella mittarilla hyvin, ellei erinomaisesti, täytyy voida vaatia nykyistä parempaa suoritusta. Suomella on kaikki edellytykset varmistaa naisten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen ja vähentää määrätietoisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tasa-arvoselonteossa asetettu tavoite Suomesta maana, jossa jokainen voi elää ilman sukupuolistunutta väkivaltaa tai väkivallan uhkaa edellyttää kuitenkin vahvaa tahtotilaa ja määrätietoisia toimia yli hallituskausien ja puoluerajojen. Muuten Suomesta ei voi tulla suunnannäyttäjä sukupuolten tasa-arvossa.

Lisätietoa:

• Komitean englanninkieliset suositukset YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan toimiston verkkosivuilla.