Taloyhtiöiden asenteissa erilaisia asukkaita kohtaan on vielä työstettävää – yhdenvertaisuus asumisessa on kaikkien etu
Miltä tuntuisi, jos sinun elämääsi, liikkumistasi asuntosi ovesta, asiointia lähikaupassa ja piha-alueen roskapisteellä tai lähellä asuvan ystävän luona vierailua rajoittaisivat kokouksen päätössanat ”Taloyhtiö ei anna lupaa”? Et siis pysty elämään yhdenvertaisesti muiden asukkaiden kanssa - et kulkemaan etuovesta itsenäisesti kuten muut asukkaat. Et vaikka käytännössä taloyhtiölle ei juuri koituisi kustannuksia tämän muuttamisesta. Et vaikka ei ole todellista syytä kieltäytymiselle.
Mistä on kyse? Taloyhtiö ei anna lupaa asentaa asuintalon etuovelle luiskaa ja sähköistä ovenavausjärjestelmää. Tällä päätöksellä taloyhtiö vaikeutta vaikeavammaisen asukkaan elämää huomattavasti. Asukas ei voi liikkua muihin asukkaisiin verrattuna yhdenvertaisesti asunnostaan ulos ja takaisin ilman taksikuljettajan apua. Asukas on itsenäisen liikkumisen osalta vankina omassa kodissaan. Vammaispalvelut kustantavat laitteiden asennuksen sekä korjaus- ja huoltokulut, eikä taloyhtiöltä vaadita muuta kuin myönteinen päätös. Miksi sellaista ei siis tule?
Asenteellisuutta erilaisia asukkaiden tarpeita ja erilaisia asukkaita kohtaan
Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen perusteella taloyhtiöissä asuvia kohtaan esiintyy negatiivisia asenteita ja syrjintää erityisesti vammaisuuden ja etnisen alkuperän perusteella. Esimerkiksi talossa vuokralla asuvaa romaniasukasta tai muuta etnistä alkuperää olevaa asukasta yritetään niin sanotusti ”savustaa ulos” omistaja-asukkaiden taholta tai vuokralaisiin kohdistuu muutoin ennakkoluuloista tai syrjivää toimintaa. Vammainen henkilö saattaa tarvita liikkumiseen erilaisia apuvälineitä tai sähkömopollensa säilytys- ja latauspaikkaa. Invapysäköintipaikkaa on mahdotonta saada, jos se on annettu niitä tarvitsemattomille asuntojen myynnin yhteydessä. Jotta edellä mainitut asukkaat voisivat yhdenvertaisesti nauttia oikeudesta asumiseen, tulisi taloyhtiöissä päätöksiä tekevien henkilöiden ymmärtää mitä yhdenvertaisten asumismahdollisuuksien eteen tulisi heidän tehdä. Minkälaisilla päätöksillä voidaan edistää jokaisen asukkaan hyvää asumista – tai halutessaan vaikeuttaa?
Alussa mainittu taloyhtiötapaus on todellinen. Taloyhtiö perusteli kieltäytymistään useilla seikoilla, joista voi olla tulkittavissa myös tiettyä asenteellisuutta tai haluttomuutta tarkastella asiaa toisin silmin.
Sekä asukas että vammaispalvelun työntekijä olivat useampaan kertaan keskustelleet muutostöiden tarpeesta taloyhtiön kanssa. Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu oli asiasta yhteydessä taloyhtiöön ja ilmaisi selvityspyynnössään, että epäili tapauksessa syrjintää. Tästä huolimatta muutostöitä ei tehty. On myös huomioitava, että kaupungin vammaispalvelut olisi kustantanut laitteen asennuksen, huollon ja mahdolliset korjaustyöt. Kustannuksia taloyhtiölle ei siis olisi syntynyt muutoin kuin esimerkiksi talvella luiskan ja sisäänkäynnin kunnossa pitämisestä, mikä on jo muutoinkin heillä pelastuslain mukainen velvoite ja itsessään pieni kuluerä taloyhtiöille. Lisäksi taloyhtiö perusteli kieltäytymistään vedoten rakennuksen julkisivun säilyttämiseen alkuperäisenä sekä paloturvallisuuteen ja pelastautumiseen, jota tosiasiallisesti kyseisten muutostöiden asentaminen vain parantaisi. Ehkä vaikeimmin ymmärrettävä taloyhtiön hallituksen selitys oli se, että muiden asukkaiden kulkeminen vaikeutuisi tai asukkaiden turvallisuus vaarantuisi.
Taloyhtiöiden syrjimätöntä toimintaa linjaava merkittävä päätös lautakunnalta
Edellä mainitussa tapauksessa yhdenvertaisuusvaltuutettu teki asiakkaan puolesta hakemuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan. Lautakunta katsoi välillisen syrjinnän tapahtuneen ja kielsi taloyhtiötä jatkamasta syrjintää 10 000 euron uhkasakon uhalla.
Päätöksessä on paljon hyvää. Ensinnäkin tulkitessaan syrjinnän vakavuutta lautakunta toteaa, että taloyhtiön kieltäytymisen vuoksi asukkaalla ei ollut esteetöntä sisäänkäyntiä omaan asuintaloonsa, ja sen vuoksi asukkaan oikeus asua ja elää yhdenvertaisesti muiden kanssa on vaikeutunut. Tämä huomioitiin myös uhkasakon huomattavaa summaa määrättäessä. Lautakunta katsoi asukkaalla olleen olennaisen tarpeen esteettömälle sisäänkäynnille. Lautakunta vetosi myös vammaisyleissopimukseen sekä syrjintää arvioidessaan että uhkasakkoa määrätessään. Kyseessä katsottiin selkeästi olevan elämän keskeinen perusoikeus ja sen ylläpito – asuminen ja asuinympäristössä liikkuminen esteettömästi. Taloyhtiö on valittanut lautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Olen vuosia käsitellyt taloyhtiöihin liittyviä asioita yhdenvertaisuuslain ja syrjinnän kiellon valvonnasta käsin. Taloyhtiöt ovat syrjintälainsäädännön kannalta vaikeasti tavoitettavissa ja monesti syrjintään on vaikeaa päästä käsiksi. Edellä mainitusta lautakunnan päätöksestä on ”rivien välistä” tulkittavissa yhteiskunnassa vallitsevia lainsäädännöllisiä epäkohtia.
Taloyhtiöillä ei myöskään ole velvoitetta edistää yhdenvertaisuutta. Poikkeuksena tästä ovat toki taloyhtiöt, jotka ovat jonkin julkisen tahon omistamia kuten kuntien vuokrataloyhtiöt, jotka tälläkin hetkellä lain mukaan voidaan tulkita olevan muuta julkista hallintotehtävää hoitavaksi tahoksi ja joita yhdenvertaisuuslain velvoitteet kaikkinensa koskevat.
Lainsäädännön muutostarpeita
Toivon, että edellä mainitulla lautakunnan päätöksellä on lainsäädäntöä edistäviä vaikutuksia asumisen yhdenvertaisuuden aikaansaamiseksi yhteiskunnassamme. Tällä hetkellä on meneillään useita lainsäädäntömuutoshankkeita, joissa taloyhtiöiden velvollisuuksia tarkastellaan syrjimättömyyden ja esteettömyyden näkökulmasta – yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus ja osakeyhtiölakia koskevat muutostyöt.
Yhdenvertaisuuslakiin olisi tärkeää kirjata taloyhtiöille velvoite tehdä kohtuullisia mukautuksia ja saada ne edistämis- ja suunnitteluvelvollisiksi tahoiksi. Valtuutettu on lausunnossaan asunto-osakeyhtiölain muutostarvetta koskevaan arviointimuistioon painottanut sitä, että asunto-osakeyhtiölaki ei voi olla ristiriidassa yhdenvertaisuuslain, perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten kanssa kuten vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa, vaan että vammaisyleissopimuksen laajaa katsontakantaa tulisi hyödyntää tämänkin lain uudistustyössä. Näin ollen esteettömyys laajasti - liikkuminen asuntoon ja sieltä ulos, apuvälineiden säilytys yhteisissä tiloissa, invapysäköintipaikat invatunnuksilla varustetuille autoille -, tarvittavien ja kohtuullisten muutostöiden salliminen sekä kohtuullisten mukautusten tarkastelun velvoite tulisi olla mukana lakiuudistuksessa.
Syytä on kuitenkin myös yhteiskunnallisella tasolla käydä keskustelua paremman ymmärryksen saavuttamiseksi esteettömyydestä ja syrjimättömyydestä. Tekemällä tarvittavat lainsäädäntömuutokset saadaan myös hiljalleen asenteisiin muutosta.
Nappia painamalla saa oven auki. Luiskaa pitkin pääsee niin rollaattori, pyörätuoli, sauvojen kanssa liikkeellä oleva kuin lastenvaunutkin. Pyörävarastosta löytynee tilaa sähkömopollekin. Haluaisin viestiä taloyhtiöiden hallituksille ajattelutapaa, jossa mietitään mitä vaikutuksia päätöksenteolla voi olla yksittäiselle asukkaalle. Miten taloyhtiö voi omalla toiminnallaan ja päätöksenteollaan tukea ja edistää parhaiten jokaisen asukkaan oikeutta yhdenvertaiseen asumiseen? Kyse ei ole kohtuuttomista vaatimuksista tai suurista menoeristä, sillä ei lakikaan kohtuuttomuutta vaadi.
Olisiko aika myönteisen päätöksenteon?
