Turvapaikkahakemukset pitää tutkia, aina

Eduskunnan hallintovaliokunta sai päätökseen käsittelynsä hallituksen esityksestä rajavartiolain muutoksiksi, myöhään illalla 30.6. Edessä on nyt mietinnön täysistuntokäsittely. 

Kaikesta päätellen pitkän väännön jälkeen valiokunta lisäsi loppujen lopuksi hallituksen esitykseen uuden 16 § 3 momentin, joka kuuluu:
”Jos valtioneuvosto on tehnyt 2 momentissa tarkoitetun päätöksen, kansainvälistä suojelua voi hakea Suomen valtakunnanrajalla vain sellaisessa rajanylityspaikassa, johon kansainvälisen suojelun hakeminen on keskitetty. Tästä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa ottaen huomioon lasten, vammaisten ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet.”

Viittaus 2 momenttiin tarkoittaa valtioneuvoston päätöstä, jolla on rajoitettu rajaliikennettä ja mahdollisesti keskitetty turvapaikanhaku tiettyihin rajanylityspisteisiin. Tämä uusi momentti on ongelmallinen, ja ristiriidassa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Valiokunta tosin viittaa tähän käytäntöön, mutta nostaa lukuisia kertoja mietintönsä eri kohdissa esille, että kun ratkaisukäytäntöä ei ole nimenomaan maahanmuuton välineellistämistilanteiden osalta, niin annetaan ymmärtää, että ratkaisuilla ei oikein ole merkitystä. Kuitenkin valiokunnan lausunnossa todetaan, ettei hybridivaikuttamiselle tai maahanmuuton välineellistämiselle oikein ole mitään määritelmää.

Oikeus hakea turvapaikkaa on vahvistettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä uudestaan ja uudestaan vuosien ajan. Sitä on tarkasteltu erilaisista näkökulmista, ja selkiytetty tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Esimerkiksi ratkaisussa M.H. ja muut v. Kroatia 18.11.2021 todettiin Kroatian loukanneen joukkokarkotuksen kieltoa, kun afganistanilainen perhe, joka tavoitettiin Kroatian puolelta, palautettiin Serbiaan ilman, että heidän turvapaikkahakemuksensa otettiin vastaan.

Viimeisimpänä EIT julkaisi 30.6. ratkaisun, joka koski Puolasta Valko-Venäjän rajalta turvapaikkaa hakeneita henkilöitä. Kyse oli useammasta hakijasta, jotka yhteensä 16 kertaa oli pyrkineet Valko-Venäjältä Puolaan hakemaan turvapaikkaa, vuosina 2016–2017. Tuomioistuin totesi Puolan rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaista epäinhimillisen kohtelun, 4 lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaista joukkokarkotuskieltoa, sekä 13 artiklan mukaista oikeutta tehokkaaseen oikeuskeinoon. Tuomioistuin totesi 3 artiklan osalta seuraavaa (käännös omani):

”45. Se tosiseikka, että mitään menettelyä ei aloitettu jossa hakijoiden kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia olisi voitu arvioida, kun hakijat olivat Puolan rajalla 16 kertaa, muodostivat sopimuksen 3 artiklan loukkauksen. Lisäksi, kun huomioidaan tilanne naapurivaltiossa (M.K. ja muut v. Puola), Puolan viranomaiset, kieltäessään hakijoiden oleskelun Puolan alueella sinä aikana, kun hakemukset tutkittiin, ovat tietoisesti altistaneet nämä vakavalle ketjupalautuksen ja sopimuksen 3 artiklan kieltämän kohtelun vaaralle.
46. Näin ollen on tapahtunut sopimuksen 3 artiklan loukkaus.”

Samana päivänä, 30.6., Euroopan unionin tuomioistuin julkaisi ratkaisunsa, joka koski Liettuan poikkeusolotoimia turvapaikanhakijoita kohtaan Valko-Venäjän vastaisen rajansa tilanteen johdosta (EUTIn tiedote).  Tuomioistuin korosti jokaisen jäsenvaltion velvoitetta ottaa vastaan ja käsitellä turvapaikkahakemukset, myös vaikka rajanylitys olisi tapahtunut virallisten rajanylityspisteiden ohi. 

Lisäämällä samana päivänä 3 momentin rajavartiolain 16 §:n muutosehdotukseen hallintovaliokunta teki tietoisesti lisäyksen, joka saattaa loukata palautuskieltoa. On syytä huomata, että valtioneuvosto voi hybridivaikuttamistilanteiden lisäksi tehdä päätöksen rajaliikenteen rajoittamisesta myös silloin, jos turvapaikkahakemuksia tulee epätavallisen paljon – mikä Suomen nykyiset hakijamäärät huomioon ottaen voisi tarkoittaa hyvinkin pientä määrää.

Samalla valiokunta sälyttää nyt vastuun palautuskiellon sisällön ja hakijoiden haavoittuvuuden arvioinnista yksittäiselle rajavalvojalle tai hänen esihenkilölleen. Näin turvapaikanhakijat asetetaan keskeisten perusoikeuksiensa suojan osalta eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, sattuuko hän tulemaan Suomeen tilanteessa, jonka saatetaan katsoa olevan maahanmuuton välineellistämisen tilanne, tai jolloin Suomeen tulee epätavallisen paljon turvapaikanhakijoita.

Pallo on nyt eduskunnan täysistunnolla. On syytä toivoa, että esitykseen voidaan vielä saada muutoksia, jotka vastaisivat perus- ja ihmisoikeuksien sisältöä. Perustuslain 9 § 4 momentin palautuskielto on kuitenkin edelleen voimassa, ja sisältö jälleen kerran vahvistettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuilla. Viranomaisten on perustuslain 22 § nojalla huolehdittava siitä, että yksilön perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat kaikissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa, että turvapaikkahakemukset on käsiteltävä asianmukaisessa menettelyssä, aina.