Yhdenvertaisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa vaatii edelleen aktiivisia toimenpiteitä
Julkistimme yhdenvertaisuusvaltuutetun toisen kertomuksen eduskunnalle maaliskuun lopussa. Kertomukseen sisältyy havaintojamme neljältä vuodelta: sekä ilahduttavia edistysaskelia, että räikeitä syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Tuomme myös ratkaisuehdotuksia näihin huolenaiheisiin. Näitä ratkaisuja olemme usein pohtineet yhdessä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, ja myös nuorten aktiivien kanssa.
Yhdenvertaisuus ja perus- ja ihmisoikeudet tunnustetaan yhä selvemmin keskeisiksi suomalaisen yhteiskunnan arvoiksi. Toisaalta kuitenkin syrjivä ja rasistinen puhe on normalisoitunut osaksi yhteiskunnallista keskustelua, kohteina useimmiten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, turvapaikanhakijat sekä rodullistetut suomalaiset.
Asiakasyhteydenotot meille lisääntyvät joka vuosi. Yhä useampi tuntee valtuutetun työtä, ja kokee voivansa saada apua syrjivään tilanteeseen. Luku kertoo toisaalta myös siitä, että syrjintä on edelleen syvällä rakenteissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedämme tutkimusten perusteella, että syrjintää kokeneet ihmiset eivät aina etsi apua. Syrjintä on monen ryhmän kohdalla huomattavan aliraportoitu ilmiö.
Yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi on vielä paljon työtä edessä. Syrjintä ja rasismi ovat monelle vähemmistöön kuuluvalle ihmiselle koko elämään vaikuttava kokemus, lapsuudesta asti. Onkin välttämätöntä toimia sen eteen, että syrjintää kokenut ihminen voi luottaa siihen, että syrjintään puututaan ja että syrjinnästä on seuraamuksia tekijälle.
Vähemmistöihin kuuluvat nuoret aktiivit joutuvat valitettavan usein maalittamisen ja vihapuheen kohteiksi. Siksi on tärkeää, että myös poliisi, syyttäjäviranomainen kuin tuomioistuimet osoittavat ihmisoikeussopimusten ja perustuslain mukaisesti sanan- ja mielipiteenvapauden rajat. Perusoikeuksiin kuuluu, että omien perusoikeuksien toteuttaminen ei saa loukata muiden perusoikeuksia
Törmäämme edelleen työssämme väärinkäsitykseen, että yhdenvertaisuus tarkoittaisi kaikkien samanlaista kohtelua. Tämä väärinkäsitys aiheuttaa vakavia esteitä esimerkiksi vammaisten henkilöiden osallistumiselle työelämään. Tarvitsemme perusteellisen ajattelutavan muutoksen, jotta YK:n vammaisyleissopimuksen meille asettama tavoite vammaisten ihmisten todellisesta yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta toteutuvat.
Yhdenvertaisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa voidaan edistää
Monet vuoden 2018 eduskuntakertomuksessa esitetyistä muutoksista lainsäädäntöön ja rakenteiden kehittämiseksi ovat toteutuneet. Eräs keskeinen kokonaisuus on kuitenkin vielä kesken: yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus.
Yhdenvertaisuuslaki ja sille rakentuva valvontajärjestelmä sisältää välineet syrjintään puuttumiselle. Lain toimivuudesta ja sen puutteista on kertynyt jo paljon tietoa. On ensiarvoisen tärkeää, että vireillä olevassa yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksessa toteutetaan muutoksia, joilla vahvistetaan syrjinnän uhrin pääsyä oikeuksiinsa. Toimiva valvonta edellyttää myös, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla on resurssit vastata kasvavaan yhteydenottojen määrään ja samalla toimia aloitteellisesti syrjivien rakenteiden purkamiseksi.
Suurissa yhteiskunnallisissa muutosprosesseissa – oli kyse lainsäädännöstä tai suurista muutoshankkeista, tekoälyn käytöstä tai sote-uudistuksesta on välttämätöntä, että viranomaisilla on valmiudet ja osaamista arvioida yhdenvertaisuutta eri väestöryhmien tilanteiden ja varsinkin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien näkökulmasta. Yhdenvertaisuussuunnittelu on lakisääteinen ja hyödyllinen väline näitä prosesseja tukemaan. Tässä koko valtioneuvoston ja ministeriöiden tulisi johtaa esimerkillään.
Haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien perus- ja ihmisoikeudet ovat keskiössä kaikessa valtuutetun työssä. Olemme viime vuosina nostaneet esiin muun muassa ihmiskaupan uhrien oleskelulupiin liittyvät ongelmat, ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten perheenyhdistämiskäytäntöjen puutteita sekä haavoittuviin ryhmiin kuuluvien tilannetta maastapoistamisen yhteydessä.
Ihmiskaupan uhrien vaikeaan ja haavoittuvaan asemaan on luotava turvaa oleskelupien, turvallisen asumisen, vahvojen tukipalvelujen, ja toimivan rikosprosessin keinoin. Ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma antaa konkreettisine toimenpiteineen hyvät puitteet puuttua tähän vakavaan ihmisoikeusongelmaan.
Vuonna 2015–2016 toteutetut muutokset ulkomaalaislakiin heikensivät erityisesti kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia. Joitakin korjausliikkeitä on tapahtunut vuosina 2020–2021, mutta lisämuutoksia ulkomaalaislakiin tarvitaan. Tästä esimerkkinä on ”paperittomien” ihmisten ryhmä, johon kuuluu satoja lapsia. Tälle ryhmälle on löydettävä kestäviä, inhimillisiä ratkaisuja ja on jätettävä poliittinen retoriikka sivuun.
Syksyllä 2021 valtioneuvosto hyväksyi perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman sekä ensimmäisen rasismin vastaisen toimintaohjelman. Molemmissa on johtavana ajatuksena tietoperustan vahvistaminen; toisessa perus- ja ihmisoikeusindikaattoreiden kautta, toisessa syrjinnän seurantatiedon osalta. Tämän tietopohjan kartuttamista varten tarvitaan resurssit pitkäjänteiselle tutkimukselle ja tiedonkeruulle.
Toivon, että eduskuntakertomuksemme antaa kimmokkeen keskustelulle yhdenvertaisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien edistämisestä ja johtaa toimenpiteisiin keskustelun pohjalta. Miten rakennamme Suomesta entistä hyväksyvämmän yhteiskunnan kaikille täällä asuville ja tänne muuttaville? Jossa syrjintää kokenut ihminen, ihmiskaupan uhri tai turvapaikanhakija tietää saavansa tukea tilanteeseensa ja asialleen oikeudenmukaisen käsittelyn. Yhteiskunta, jossa jokainen lapsi ja nuori voi kokea olevansa arvokas ja tärkeä, omana ainutlaatuisena itsenään.
