Valikko

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto viittomakielilain ensimmäisestä arvioinnista

Oikeusministeriö
Demokratia- ja julkisoikeusosasto
[email protected]

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Viittomakieltä käyttävien oikeudet

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, että viittomakielilaki (359/2015) on kovin suppea laki, joka ei tuonut voimaantullessaan viittomakielisille henkilöille uusia oikeuksia. Viittomakielilaissa on kaiken kaikkiaan viisi pykälää, joista vain yhtä voidaan pitää varsinaisena sisältösäännöksenä: 1 § on määritelmäsäännös, 2 § on lain tarkoitussäännös, 4 § on luettelo voimassa olevasta lainsäädännöstä ja 5 § on lain voimaantulosäännös.

Viittomakielilain säännöksistä lähinnä 3 §:ää voidaan pitää sisältösäännöksenä. Siinä on asetettu viranomaisille edistämisvelvoite. Sen mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viittomakielilain edistämissäännös on hyvä asia. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 5 §:ssä on viranomaisille asetettu kuitenkin jo ennen viittomakielilain voimaantuloa viittomakielilain edistämisvelvollisuutta laaja-alaisempi yhdenvertaisuuden arviointi, edistämis- ja suunnitteluvelvoite, joka sisältää yleissäännöksenä myös viittomakielisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämisen. Yhdenvertaisuuslain edistämis- ja suunnitteluvelvollisuudet koskevat muiden yhdenvertaisuuslaissa mainittujen syrjintäperusteiden ohella yhtä lailla niin kieltä kuin vammaisuuttakin. Erityisen hyvää viittomakielilaissa on se, että viittomakielisyyttä ei ole sidottu kuulokykyyn sekä se, että suomenruotsalainen viittomakieli mainitaan lainsäädännön tasolla.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että viittomakielilain suurin arvo löytynee mahdollisesti viittomakielilakia koskevasta perustuslakivaliokunnan mietinnöstä (PeVM 10/2014 vp) sekä sivistysvaliokunnan lausunnosta (SiVL 16/2014 vp). Tästä syystä sekä viittomakielilain suppeudesta johtuen yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan olisi erityisen tärkeää, että ministeriössä ryhdyttäisiin laaja-alaisiin ja kauaskantoisiin toimiin, jotta viittomakielisten henkilöiden oikeudet saadaan turvattua myös käytännössä. Valtuutetun näkemyksen mukaan tämä vaatii lainsäädännön tiukentamista ja täsmentämistä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ensimmäisessä kertomuksessaan eduskunnalle (K 6/2018 vp) todennut seuraavaa:

Viittomakielisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutuminen edellyttää tulkkauspalveluiden lisäksi oman kielen oppimista, mutta viittomakielen opetuksessa on puutteita. Perustuslakivaliokunta (PeVM 10/2014 vp) on viittomakielilakia koskevassa mietinnössään painottanut oman kielen eli tässä tapauksessa viittomakielen oppimisen merkitystä. Se on pitänyt tärkeänä, että jokaiselle lapselle ja hänen perheelleen turvataan mahdollisuudet saada riittävästi viittomakielen opetusta niin, että lapsen oikeus omaan kieleen eli viittomakieleen toteutuu. Samalla koko perheelle luodaan mahdollisuudet toimivaan vuorovaikutukseen yhteisen kielen avulla. Edelleen perustuslakivaliokunta edellytti mietinnössään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että viittomakieltä käyttävien oikeudet toteutuvat koko maassa siten kuin heidän kielellisiä oikeuksiaan koskevaa lainsääntöä laadittaessa on tarkoitettu.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on perustuslakivaliokunnalle 12.3.2018 antamassa lausunnossaan koskien hallituksen kertomusta kielilainsäädännön soveltamisesta 2017 (8/2017) nostanut esille viranomaistulkkaukset seuraavasti: 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että viittomakielisten henkilöiden oikeus tulkkaukseen erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa turvataan. Nykyinen tilanne johtuen tulkkauspalvelulain toissijaisuudesta (laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta, 133/2010) on aiheuttanut sen, että viittomakielinen henkilö saattaa jäädä sosiaali- ja terveyspalveluita käyttäessään kielellisten oikeuksien toteutumisen suhteen heikompaan asemaan kuin esimerkiksi osallistuessaan harrastuksiinsa. Harrastuksiinsa asiakas saa tulkkauspalvelulain nojalla ammattitulkin, kun taas sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella asiakas on sen varassa, onko kyseisellä viranomaisella osaamista tulkin tilaamiseen suhteen tai pidetäänkö tulkkia ylipäätään tarpeellisena.

Lisäksi valtuutettu on perustuslakivaliokunnalle 12.3.2018 antamassa lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että tulkkauspalveluiden hankinta toteutettaisiin siten, ettei sen kilpailuttamisesta aiheudu asiakkaille haittaa. On tärkeää, että asiakas voi käyttää itselleen tuttua tulkkia ja voi luottaa saavansa tulkkauspalvelua sitä tarvitessaan. Laadukkaasti toimivat tulkkauspalvelutkaan eivät kuitenkaan riitä, vaan myös omakielisten palveluiden saamista on kehitettävä.

Viittomakielisiä henkilöitä koskevat yhteydenotot koskevat usein Kelan tulkkauksen toteutumattomuutta tai sen laatuun liittyviä moninaisia tilanteita.  Ongelma voi tulla eteen myös niinkin perustavanlaatuisessa tilanteessa, ettei vastapuoli hyväksy viittomakielentulkin käyttämistä. Tiedonsaannin ongelmat ovat myös nousseet esille.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää edelleen keskeisenä, että perustuslakivaliokunnan esittämät näkemykset koskien viittomakielilakia huomioidaan asianmukaisesti sekä lainsäädännön että käytännön tasolla. Kertomuksessaan eduskunnalle yhdenvertaisuusvaltuutettu on katsonut, että viittomakielisten lasten oikeus omaan kieleen tulee turvata lainsäädännön tasolla.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan viittomakieltä käyttävien oikeudet eivät toteudu siten kuin heidän kielellisiä oikeuksiaan koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa on tarkoitettu. Valtuutetun näkemyksen mukaan nykyinen viittomakielilaki ei ole tuonut asiaan mainittavaa muutosta.

                                                                       

Yhdenvertaisuusvaltuutettu                          Kristina Stenman                                                                           

Ylitarkastaja                                                   Pamela Sarasmo

17.09.2020