Yliopistosairaaloiden täytyy mahdollistaa viittomakielen oppiminen kuulovammaisille lapsille
Löydät uutisen viittomakielellä yhdenvertaisuusvaltuutetun YouTube-kanavalta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt, miten kuurojen tai vaikeasti kuulovammaisten vauvojen viittomakielen oppimiseen suhtaudutaan yliopistosairaaloissa. Selvityksestä käy ilmi, että sairaalojen käytännöt viittomakielen opettelemiseen ovat monella tapaa ongelmallisia ja jopa viittomakielen oppimista vähätteleviä. Valtuutettu on antanut suosituksia yliopistosairaalojen kuulokeskuksille viittomakielen aseman parantamiseksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä ilmenee, että pienille lapsille, jotka ovat sisäkorvaistutepolulla suositellaan yliopistosairaaloissa usein tukiviittomien käyttöä viittomakielen opettelemisen sijaan. Sisäkorvaistute eli sisäkorvaimplantti on leikkauksessa asetettava kuuloapuväline. Istutejärjestelmä koostuu ulkoisista osista sekä leikkauksessa asetettavista sisäisistä osista. Jos lapsen vanhempi on viittomakielinen tai on syytä epäillä, että sisäkorvaistutteesta ei saada riittävää hyötyä, voidaan sairaaloissa suositella viittomakielen opettelemista. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon on tullut myös tapauksia, joissa viittomakielen oppimiseen suhtaudutaan sairaaloissa vähättelevästi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että sairaalojen käytännöt viittomakielen oppimisen suhteen ovat monella tapaa ongelmallisia.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu muistuttaa sairaaloita siitä, että puhuttu ja viitottu kieli ovat samanarvoisia ja niitä tulee kohdella sellaisina. Tämä tarkoittaa, että sisäkorvaistutteen valitsemisessa kuulon apuvälineeksi ei ole kyse kielen valitsemisesta lapselle, vaan puhutun kielen ja artikuloidun puheenkehityksen mahdollistamisesta. Sisäkorvaistute ei saa johtaa siihen, että lapselta evätään mahdollisuus hänen yksilöllisiä tarpeitaan toteuttavaan kieleen.
Valtuutettu huomauttaa myös, että terveydenhuollon on otettava viittomakielen opettamisessa aktiivinen rooli. Viittomakieleen ei tule suhtautua vähättelevästi esimerkiksi perheen yhteisenä harrastuksena, eikä sen opettelu saa jäädä vain kolmannen sektorin toimijoiden vastuulle. Yliopistosairaaloiden on tärkeä ymmärtää, että keskiössä tulee olla kunkin kuulovammaisen lapsen oikeudet ja etu, ei kuulovammaisen lapsen sopeuttaminen puhekieliseen ympäristöön. Olennaista on taata lapselle tasapainoinen mahdollisuus puhutun ja viitotun kielen oppimiseen sekä lapsen yhdenvertainen oikeus kieliympäristöön ja kieleen.
Valtuutettu pyytää kiinnittämään huomiota myös siihen, että tukiviittomiin turvautuminen ei auta lasta muodostamaan puhutusta kielestä täysimääräistä äidinkieltä. Tukiviittomat edellyttävät puhutun kielen kuulemista ja ymmärtämistä. Jos lapsi ei apuvälineen kanssa kuule riittävän hyvin, hänen kielelliset virikkeensä jäävät vähäisiksi. Tämä vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia omaksua puhuttua kieltä ja toimia puhutun kielen varassa. On huomattava, että tukiviittomat eivät ole kieli.
Yliopistosairaalojen tulisi antaa lapsen huoltajille objektiivista ja ajantasaista tietoa lapsen tasapainoisen kaksikielisyyden merkityksestä ja mahdollistamisesta lapsen kuulonkuntoutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa.
YK:n vammaisyleissopimuksen 2 artiklan määritelmissä viitotut kielet eli kansalliset viittomakielet nostetaan puhuttujen kielten rinnalle tasaveroisina. Sisäkorvaistutteen asentamisessa ei siis pitäisi olla kysymys kielivalinnasta, vaan kaksikielisyyden mahdollistamisesta. Oikeus viittomakieleen on myös perustuslain 17§ suojaama kielellinen oikeus.
Viittomakielen aseman parantamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut suosituksia yliopistosairaaloiden kuulokeskuksille. Alla olevan linkin kautta pääset lukemaan suositukset.
12.10.2022
