Koulukuljetusten oltava lapsille tuki, ei rasite
Koulujen alettua koulukuljetukset ovat käynnistyneet niin pitkämatkalaisilla kuin taksikyytiä vamman tai terveydentilan vuoksi käyttävilläkin koululaisilla. Taksikyytien myöntämisessä ja järjestelyissä on paikoin ilmennyt ongelmia. Esimerkiksi Ylen uutisessa kerrotaan lapsista, joiden koulumatka-aika taksikuljetuksella ylittää päivittäin lain salliman maksimin, 2,5 tunnin.
Koulukuljetus on yksi lapsen saaman tuen muoto. Jotta se toimisi todella tukena, kuljetus tulee toteuttaa lapsen tarpeista lähtien. Kaksi ja puoli tuntia lapsen päivässä on aika paljon aikaa. Lapsi tarvitsee aikaa myös läksyihin, lepoon, harrastuksiin, oleskeluun, kavereiden ja perheen kanssa vietettäväksi. Mitä tarpeettoman pitkäkestoisen koulumatkan aiheuttama kuormitus tarkoittaa aistiherkälle lapselle oppitunneilla keskittymisen ja jaksamisen kannalta?
Koulukuljetusten osalta on noussut esiin monia muitakin haasteita. Yhdenvertaisuusvaltuutettuun on otettu yhteyttä esimerkiksi tapauksessa, jossa vammainen lapsi ei voi jatkaa koulussa, jossa hänellä on toimivat tukitoimet, koska kunta ei myönnä hänelle kuljetusta kyseiseen kouluun. Toisessa tapauksessa vammaiselle lapselle tarjottiin taksikyyti kotiin vain suoraan koulusta, ei iltapäiväkerhon jälkeen. Perusopetuslaki kuitenkin edellyttää koulukuljetusten järjestämistä niin, että aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuminen on mahdollista.
Epäselvyyksiä on syntynyt ehkä osittain sen vuoksi, että perusopetuslaki ei koulumatkoja koskevassa pykälässä huomioi vammaisuutta. Tämä on näkynyt yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa. Joistain kuntien päätöksistä huomaa, ettei yhdenvertaisuuslakia ole osattu tai haluttu ottaa huomioon. Yhdenvertaisuuslaki kuitenkin koskee myös koulukuljetuksia sekä kaikkea opetusta ja varhaiskasvatusta. Koulutuksen järjestäjän päätökset voivat vaikuttaa vammaisiin lapsiin tavalla, joka estää heidän oikeuksiensa yhdenvertaista toteutumista ja voi heikentää heidän hyvinvointiaan ja koulussa jaksamistaan.
Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla ja koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Tämä ei tarkoita, että toteutetaan vain lain vaatimaa minimitasoa - tai vähän alle. Se tarkoittaa, että arvioidaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassa ja ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7. artiklan mukaan kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Sopimuksen 24. artiklassa käsitellään vammaisten henkilöiden oikeutta koulutukseen. Sen mukaan vammaisten henkilöiden tulee saada yleisessä koulutusjärjestelmässä tuki, jota tarvitaan helpottamaan heidän tehokasta koulutustaan.
Koulukuljetusten tavoite on mahdollistaa se, että lapset pystyvät nauttimaan oikeudestaan perusopetukseen. Kuitenkin usein vaikuttaa, että kustannuslaskelmien rinnalla unohtuu oppilaan koulunkäynnin laadullinen takaaminen ja korostuu tekninen suoritus toimittaa lapsi kouluun ja sieltä pois. Ongelmat koulukuljetuksissa voivat johtaa siihen, että lapsen oikeus perusopetukseen vaarantuu.
Vammaisten lasten kohdalla tilanne on erityisen herkkä. Kun koulunkäynti ei aina muutenkaan ole helppoa, ei koulukyydin lisäämä kuormitus tilannetta helpota. Kustannukset eivät ole hyväksyttävä peruste vaarantaa lasten lakisääteinen oikeus opetukseen. Koulu kuuluu kaikille.
