Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä arvioineen työryhmän mietintöön
Puolustusministeriö on 4.7.2018 pyytänyt yhdenvertaisuusvaltuutetulta lausuntoa Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä arvioineen työryhmän mietinnöstä. Valtuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms oli kuultavana työryhmässä 9.5.2018.
Työryhmän tehtävänä oli valmistella ehdotus, jolla Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista vakaumuksen perusteella koskeva lainsäädäntö saatetaan nykyisen perustuslain vaatimusten mukaiseksi, samalla kun esitettävä ratkaisu ei saa vaarantaa yleisen asevelvollisuuden asemaa.
Työryhmä ehdottaa Jehovan todistajien vapautuslain (645/1985) kumoamista, jonka myötä kaikkia uskonnollisia ja muita vakaumuksia kohdeltaisiin lainsäädännössä yhdenvertaisesti.
Valtuutettu toteaa, että työryhmän ehdottama ratkaisu poistaisi nykyjärjestelmän perustuslain 6 §:n (731/1999) yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon sekä yhdenvertaisuuslain 8 §:n (1325/2104) syrjintäkiellon vastaisuuden. Valtuutettu huomauttaa kuitenkin, että ehdotettu ratkaisu ei perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ole ongelmaton, koska se ei poista nykyistä ns. mielipidevankien ongelmaa, jossa henkilö uskontonsa tai vakaumuksensa takia ei nykyisen järjestelmän vuoksi (mm. siviilipalveluksen sidonnaisuus maanpuolustusvelvollisuuteen ja palveluksen kesto) katso voivansa suorittaa ase- tai siviilipalvelusta, ja siitä syystä hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai valvontarangaistukseen. Ehdotettu ratkaisu voisi päinvastoin laajentaa tätä ryhmää, jos osa Jehovan todistajista ryhtyisi totaalikieltäytyjiksi. Tämän takia valtuutettu ei kannata työryhmän ehdotusta. Kuten valtuutettu aikaisemmin on tuonut ilmi, nykyisiä seuraamuksia totaalikieltäytymisestä, kuten vankeus- ja valvontarangaistuksen pituutta, tulisi joka tapauksessa arvioida uudelleen.
Työryhmä on yhtenä ratkaisuvaihtoehtona arvioinut Jehovan todistajien vapautuslain laajentamista koskemaan kaikkia henkilöitä, jotka uskontonsa tai vakaumuksensa takia eivät katso voivansa suorittaa nykyistä ase- tai siviilipalvelusta. Valtuutettu toteaa, että tämä lähtökohtaisesti olisi perus- ja ihmisoikeusmyönteinen ratkaisu, joka kohtelisi kaikkia uskontonsa tai vakaumuksensa takia kieltäytyviä yhdenvertaisesti. Samalla tällainen malli synnyttäisi uuden yhdenvertaisuusongelman, joskin nykyisen perusoikeusjärjestelmän kannalta todennäköisimmin oikeutettavissa olevan. Tässä mallissa tietyt henkilöt olisivat vapautettuja keskeisestä perustuslaissa määrätystä velvollisuudesta tietyn syrjintäperusteen, uskontonsa tai vakaumuksensa perusteella, samalla kun kaikki muut henkilöt joutuisivat suorittamaan palveluksen. Jos tämä vaihtoehto ei kuitenkaan lukumääräisesti merkittävällä tavalla lisäisi totaalikieltäytyjien määrää, sen ei voisi katsoa vaarantavan nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää.
Valtuutettu uudistaa työryhmälle ilmaisemansa kannan, jonka mukaan työryhmän ehdottaman rajatun ratkaisun sijasta, nykyistä maanpuolustus-, asevelvollisuus- ja siviilipalvelusjärjestelmää tulisi arvioida ja kehittää kokonaisvaltaisesti esimerkiksi ns. kansalaispalvelumalliin suuntaan. Tällaisessa mallissa, jossa mm. nykyinen siviilipalvelus olisi selvemmin irrotettu yleisestä maanpuolustusvelvollisuudesta ja palveluksen pituutta muutettaisiin lähemmäksi asepalvelusaikaa, nykyiset aseistakieltäytyjät voisivat todennäköisesti paremmin suorittaa eri palvelusmuotoja. Tällainen uusi järjestelmä, jossa arvioitaisiin myös naisten asema palveluksen suorittajina ja joka asianmukaisella tavalla ottaisi huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon, olisi kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta paras vaihtoehto.
23.08.2018
