Erityislainsäädäntö vahvistaa ihmiskaupan uhrien erityisasemaa
Ihmiskauppa on haastava ja moniulotteinen ilmiö, ja uhrien tunnistaminen voi olla vaikeaa. Siksi auttaminen edellyttää erityislainsäädäntöä ja ihmiskauppaan erikoistunutta tahoa.
Ihmiskaupan uhrin asema ja aseman myötä syntyvä oikeus saada apua perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut. Ihmiskaupan uhrien katsotaan olevan haavoittuvassa asemassa ja erityisen avun ja suojelun tarpeessa. Keskeisimmät kansainvälisoikeudelliset instrumentit, joissa ihmiskaupan uhrien erityisasema määritellään, ovat Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskeva yleissopimus ja Euroopan unionin ihmiskaupan vastainen direktiivi.
Suomi on edellä mainittujen sopimusten nojalla sitoutunut tarjoamaan ja järjestämään palveluita Suomessa tunnistetuille ihmiskaupan uhreille. Suomessa velvoitteet on kirjattu lakiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (ns. vastaanottolaki tai auttamislaki). Vastaanottolaki on osa sisäministeriön alaista lainsäädäntöä. Ihmiskaupan uhrien auttamisessa tämän lain suhde sosiaali- ja terveydenhuollon yleislakeihin on epäselvä, minkä vuoksi kunnissa soveltaminen on osin haastavaa.
Tällä hetkellä laaditaan laki ihmiskaupan uhrien auttamisesta, joka turvaa kuntien mahdollisuuden auttaa uhreja ja lisää sosiaali- ja terveydenhuoltolakeihin viittaukset ihmiskaupan uhreihin. Vastaanottolakia päivitetään niin, että kytkentä rikosprosessiin heikkenee kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä tavalla. Ihmiskaupan uhrien turvallisesta ja tuetusta asumispalvelusta säädetään ja huolehditaan EU-lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Vastaanottolain osuus, joka koskee ihmiskaupan uhrin tunnistamista ja auttamisjärjestelmää on suunniteltu siirrettävän osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriössä aloitti kesällä 2020 ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä. Kun auttamisjärjestelmästä lainsäädännön myötä tulee osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vahvistuu ja selkiytyy kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon velvoite soveltaa ja noudattaa lakia. Tämä parantaa uhrien asemaa palvelunsaajina.
Erityislainsäädäntö on välttämätön, jotta voidaan turvata, että ihmiskaupan uhrit saavat riittävät ja oikea-aikaiset palvelut. Aina peruspalveluilla ja yleislainsäädännöllä ei pystytä vastaamaan haastaviin tuen tarpeisiin. Tulevilla muutoksilla tulee varmistaa selkeä ja yhdenvertainen palvelupolku sekä palveluiden saatavuus.
Kokemusta erityisestä ihmiskaupan uhrien auttamisesta on kertynyt 15 vuoden ajalta. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toiminnan pohjalta näkyy, miten merkittävä vaikutus erityislainsäädännöllä on ollut uhrien oikea-aikaisessa ja tarpeenmukaisessa auttamisessa. Auttamisjärjestelmä on ollut keskeinen toimija ihmiskaupan vastaisessa työssä ja uhrien tunnistamisen kehittämisessä. Tämä osaaminen tulee säilyttää ja kokemus on syytä hyödyntää uudistuksessa.
Muutoksia puoltaa myös yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin Heunin vuonna 2018 tekemä selvitys, joka toi esiin haasteita nykytilassa. Ihmiskaupan uhreja, etenkin seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, ei tunnisteta tällä hetkellä riittävän hyvin. Auttamista koskevaa erityislainsäädäntöä ei tunneta tai sovelleta kattavasti, minkä vuoksi uhrit eivät saa sen nojalla palveluita. Kunnissa ei aina ole ollut tarjota riittävästi arkista tukityötä ja jalkautuvaa palveluohjausta eikä yleislainsäädännöllä pystytä riittävästi vastaamaan uhrien monimuotoisiin tarpeisiin. Myös osa alaikäisistä ihmiskaupan uhreista on jäänyt vaille riittävää ja oikea-aikaista apua.
Auttamistoimien tarkoituksena on tukea uhrin toipumista ja estää uudelleen uhriksi joutumista. Tämä edellyttää myös turvallisia ja tuettuja asumispalveluja ihmiskaupan uhreille. Auttamistoimet eivät rajoitu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, vaan ovat sitä laajempi kokonaisuus. Ihmiskaupan uhrien oikeuden auttamistoimiin tulee toteutua yhdenvertaisesti.
Sote-uudistuksen yhteydessä voidaan samanaikaisesti arvioida, miten uhrien auttamistoimet parhaiten järjestetään. Malleja erityisryhmille järjestettävistä palveluista löytyy, esimerkkinä yliopistosairaaloiden yhteydessä toimiva Barnahus-malli väkivaltaa kokeneille lapsille sekä kahdeksan SERI-tukikeskusta seksuaaliväkivallan uhreille. Myös vammaispalvelulain annettavat palvelut ovat esimerkki siitä, miten muuta lainsäädäntöä täydennetään sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti valtava ongelma. Uhreja on arviolta 20 miljoonaa ja vain harva heistä tunnistetaan uhreiksi ja saa apua. Suomessa ihmiskaupan uhrien aseman parantaminen ei ole koskaan aiemmin ollut poliittisella agendalla näin korkealla. Ihmiskaupparikoksiin keskittynyt poliisin erityisyksikkö on tästä merkittävä esimerkki. Tuleva ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma sisältää laaja-alaisesti toimia ihmiskauppaan puuttumiseksi ja uhrien tunnistamiseksi. Erillislaki ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän osaamisen turvaaminen ovat keskeisiä seikkoja, joilla kokonaisuus taataan.
