Seksuaalivähemmistöt ja yhdenvertaisuus
Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse siitä, keihin ihminen tuntee seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa tai molempia.
Seksuaalivähemmistöjen asema ja oikeudet sekä asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet myönteisimmiksi viime vuosikymmenien aikana, mutta syrjintä ei kuitenkaan ole hävinnyt.
Oikeudet ovat kehittyneet - syrjintä ei ole hävinnyt
Seksuaalivähemmistöjen asema on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana väheksytystä vähemmistöstä yhdeksi moninaisuuden symboleista. Esimerkiksi vielä vuoteen 1999 asti Suomessa oli rikoslaissa rangaistuksen uhalla kielletty ”julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien väliseen haureuteen”. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo keväällä 2017 ja äitiyslain muutoksen hyväksyminen eduskunnassa helmikuussa 2018 ovat osa kehitystä, jossa seksuaalivähemmistöjen syrjintää on kitketty myös lainsäädännöstä.
Kansalaisjärjestöt ja kansalaisaktiivisuus ovat olleet merkittävä muutosvoima seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamisessa. Kansalaisaloitteet tasa-arvoisesta avioliittolaista ja äitiyslain säätämisestä ovat erinomaisia esimerkkejä ihmisten aktiivisuudesta.
Lainsäädännöllisten puutteiden korjaaminen ei kuitenkaan automaattisesti varmista yhdenvertaisuutta. Rakenteellisen syrjinnän ohella syrjintää ja epäasiallista kohtelua esiintyy usein arjen kohtaamisissa ja monilla eri elämänalueilla. Edistysaskeleista huolimatta työtä syrjintää, häirintää ja syrjiviä asenteita vastaan on tehtävä edelleen.
Seksuaalivähemmistöjen syrjintä näkyy monilla elämänalueilla
Seksuaalivähemmistöjen syrjintä näkyy monilla elämänalueilla, ja sitä esiintyy syrjinnän eri muodoissa. Seksuaalivähemmistöt voivat kohdata niin rakenteellista syrjintää kuin erilaisissa arjen tilanteissa tapahtuvaa syrjintää ja häirintää. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvässä syrjinnässä ja häirinnässä voi olla kyse esimerkiksi siitä, että maistraatissa ei suostuta vihkimään samaa sukupuolta olevaa paria, koulussa oppilasta kiusataan seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, seksuaalivähemmistöön kuuluvalle henkilölle heitetään loukkaavia seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä vitsejä töissä tai asuntoa ei vuokrata samaa sukupuolta olevalle pariskunnalle.
Seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää tapahtuu muun muassa julkisissa tiloissa, työssä, asunnon saamisessa ja työtä hakiessa. Myös häirinnän kokemukset arjen tilanteissa ovat edelleen yleisiä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tutkimuksista käy myös ilmi, että seksuaalivähemmistöjen elämään tuo haasteita tosiasiallisen syrjinnän lisäksi myös pelko syrjinnästä ja häirinnästä. Tämä voi esimerkiksi vaikeuttaa seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön hakeutumista tarvitsemaansa palveluun.
Useat yhdenvertaisuuden esteet liittyvät tahattomiinkin asenteisiin, tietojen puutteeseen tai ymmärtämättömyyteen. Hetero-, sukupuoli- ja suhdenormit ovat edelleen yhteiskunnassamme niin vahvoja, että emme usein niitä edes tunnista. Monet normit kuitenkin aiheuttavat syrjintää ja ulossulkemista ja niiden tiedostaminen on tärkeää, jotta yhdenvertaisuutta voidaan edistää. Esimerkiksi oletus, että henkilön puoliso on eri sukupuolta, on tällainen normeista nouseva oletus.
Aliraportoinnin vuoksi suuri osa syrjinnästä jää piiloon
Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee vain vähän syrjintäyhteydenottoja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Aliraportoinnin vuoksi viranomaistilastoista jää piiloon suuri osa seksuaalivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä. Syrjintäkokemusten aliraportointi on merkittävä ongelma. Kun syrjintä ei tule viranomaisten tietoon, yksilö ei pääse oikeuksiinsa, eikä syrjintään voida puuttua kohdennetuilla toimenpiteillä. Pahimmassa tapauksessa syrjintä jatkuu.
Kun syrjinnän kohteeksi joutuvat henkilöt eivät ilmoita kokemuksestaan viranomaisille, syrjinnästä ei myöskään saada ilmiönä tilastollista tai laadullista tietoa, jolloin sen yhteiskunnallinen kehitys voi jäädä pimentoon. Tämä johtaa siihen, että viranomaistoimenpiteet ovat reaktiivisia ennaltaehkäisevien toimenpiteiden sijaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on matalan kynnyksen toimija, jonne on mahdollista ottaa yhteyttä monen eri kanavan kautta, jos kohtaa syrjintää seksuaalisen suuntautumisen takia. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on monia keinoja puuttua syrjintään ja edistää yhdenvertaisuutta. Jokainen syrjintäyhteydenotto on erittäin tärkeä ja antaa arvokasta tietoa siitä, mihin syrjintään puuttumisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen toimenpiteitä on tarpeen kohdistaa.
