Skip to Content

Pakolaisuuden kanssa ei olisi ongelmaa ilman rasismia

Maailman väestöstä n. 3,5 % oleskelee oman kotimaansa ulkopuolella. Kodistaan pakenemaan joutuneita on noin prosentti ja suurimmalla osasta paon syynä on luonnonkatastrofi. Pakolaisia maailman väestöstä on 0,33 ja turvapaikanhakijoita 0,05 %. Kaikista pakenemaan joutuneista 85% oleskelee kehittyvissä maissa ja 73 % lähtömaansa naapurivaltiossa. Heistä melkein puolet on lapsia. Näiden lukujen valossa pakolais- tai siirtolaisuus”kriisiä” ei lopulta vaikuta synnyttävän kotimaastaan moninaisista syistä lähtevien ihmisten suhteellinen määrä vaan se, miten heidät nähdään.

YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun sanoin kodistaan pakoon lähtemään joutuneita paitsi tulisi auttaa selviytymään, myös menestymään. Väitän, että suurin este näiden tavoitteiden saavuttamisessa on rasismi. Kotimaassammekin keskustelu keskittyy usein siihen, ketkä ovat ”oikeita pakolaisia” ja ketkä eivät. Keitä on velvollisuus auttaa ja keitä ei. Jos tämän seulan läpäisee, käydään seuraava taistelu siitä, mitä oikeuksia tuolla noilla toisilla tulisi olla – ei kai ihan samoja kuin meillä?

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuorein selvitys antoi vaikuttavalla tavalla äänen rasismin uhreille. Edellinen selvityksemme puolestaan paneutui viranomaisten päätöksiin ja ulkomaalaislakiin (eng. Aliens act). Selvityksessä havaittiin, että jopa pakolaisaseman saaneiden lasten perustavaa laatua olevat oikeudet eivät aina toteudu Suomessa. Vastauksena siihen, miten ulkoa tulleet toiset (aliens) Suomessa nähdään, ei aina tarvitse katsoa kauemmas kuin oikeusvaltiomme ytimeen - lainsäädäntöömme ja sen tulkintaan.

Tänä vuonna maailman pakolaispäivänä on hyvä erityisesti muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen tehty pakolaissopimus on myös tärkeä rasisminvastainen sopimus. Valtiolla ja sen kansalaisilla ei enää ole oikeutta olla auttamatta paossa olevaa ihmistä, vaikka hänen ihonsa olisi erivärinen tai vaikka hän uskoisi eri asioihin. Nykymaailmassa aniharvalle on kuitenkaan mahdollista saada avuntarpeelleen oikeutusta virallisen pakolaisaseman muodossa. Silti me kaikki tarvitsemme apua, ja me kaikki olemme sen arvoisia. Alkuperästä, kansalaisuudesta, vakaumuksesta tai muusta meihin liittyvästä piirteestä riippumatta.