Yhdenvertaisuusvaltuutetun kommentit hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta ja sen väliraportista
Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta lausua hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta ja sen väliraportista. Yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) mukaan valtuutettu toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana, joka seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä, Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista ja lainsäädännön toimivuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen.
Valtuutettu toivoo, että tasa-arvo-ohjelmassa ihmiskauppa huomioitaisiin nyt esitettyä selvästi paremmin. Suomella on useiden ihmiskauppaa koskevien kansainvälisten sopimusten sopijapuolena ja EU:n jäsenvaltiona velvollisuus ehkäistä ihmiskauppaa, auttaa ja suojella ihmiskaupan uhreja sekä saattaa ihmiskauppaan syyllistyneet oikeudelliseen vastuuseen. Valtuutettu katsoo, että Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa tulisi parantaa kaikilla em. osa-alueilla, mutta ko. tasa-arvo-ohjelmalla voitaisiin edistää ennen kaikkea ihmiskaupan ehkäisemistä sekä seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ihmiskaupan uhrien ohjautumista avun piiriin.
Valtuutettu haluaa kiinnittää ministeriön huomion ensinnäkin siihen, että ihmiskauppa on paljolti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin tilastojen mukaan naisten ja tyttöjen osuus tunnistetusta ihmiskaupasta on 80 %, seksuaalisen hyväksikäytön uhreista jopa 95 % on naisia tai tyttöjä. Yhdistyneiden kansakuntien (UNODC) tilastojen mukaan muuhun rikollisuuteen nähden naiset ovat korostuneesti edustettuina myös rikoksentekijöinä. Yksi selittävä syy tähän on se, että osallistuminen toisten naisten hyväksikäyttöön saattaa antaa uhreille tien ulos omasta hyväksikäytöstä. Vuonna 2017 Suomen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän seksuaalisesti hyväksikäytetyistä uusista asiakkaista selvästi yli 70 % oli naisia tai tyttöjä. Työperäisen hyväksikäytön uhreista taas vajaa 30 % oli naisia.
Ihmiskaupan seuraukset ja hyväksikäytöstä johtuvat avun tarpeet ovat sukupuolierityisiä. Viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit oirehtivat vakavammin ja useammin kuin esimerkiksi työperäisen ihmiskaupan uhrit. Ihmiskaupan uhrit kärsivät vakavista mielenterveyden häiriöistä, masennuksesta, post-traumaattisesta stressioireyhtymästä ja pelkotiloista useammin kuin esimerkiksi sotia pakenevat siviilit. Suurella osalla uhreista ilmenee myös itsemurha-ajatuksia. Ihmiskaupan uhriksi joutumisesta useimmiten raportoituihin fyysisiin oireisiin kuuluvat muistihäiriöt, väsyminen ja erilaiset säryt. Suurella osalla ihmiskaupan uhreista on ollut aikaisempia kokemuksia fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta, mikä tutkimusten mukaan lisää ihmiskaupan uhrikokemusten jälkeistä oirehtimista. Ihmiskauppa on siis usein osa väkivallan jatkumoa naisten elämässä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakasyhteydenottojen perusteella saamat tiedot vahvistavat tutkimustuloksia myös käytännössä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kehittämisehdotukset ovat seuraavat:
1. Ihmiskauppaa tulisi poliittisesti käsitellä naisiin kohdistuvana väkivaltana ja toimenpiteet ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja prostituution vähentämiseksi tulisi sisällyttää hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan ja toimintaohjelmiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.
2. Sosiaali- ja terveyspalvelut auttavat uhreja toipumaan hyväksikäytöstä, ehkäisevät uudelleen uhriksi joutumista ja tukevat uhrien lasten normaalia kasvua ja kehitystä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi vahvistaa kunnissa, tulevaisuuden maakunnissa, tehtävää ihmiskaupan uhrien tunnistamis- ja auttamistyötä. Myös lainsäädäntömuutokset tulisi sisällyttää keinovalikoimaan.
3. Ihmiskaupan vastaisen toiminnan sukupuolivaikutukset tulisi arvioida riippumattoman tutkimuksen keinoin, ja toimenpiteisiin kaikkien ihmiskaupan uhrien paremmaksi tunnistamiseksi ja avun piiriin ohjautumiseksi tulisi ryhtyä. Ihmiskaupan vastaisen toiminnan tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon se, että ihmiskaupan uhrit ovat erilaisia. He ovat kohdanneet erilaista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja heidän avun tarpeensa on siksi erilainen.
4. Järjestöjen toimintaedellytyksiä ihmiskaupan uhrien tunnistajana ja auttajana tulee parantaa. Järjestöt voivat toimia siltana viranomaisten ja vaihtoehtojaan vasta pohtivien uhrien välillä. Järjestöjen rahoitusta ihmiskauppatyöhön tulisi vahvistaa esimerkiksi STEA-rahoituksen turvin. Valtion olisi myös suunnattava korvamerkittyä rahoitusta ihmiskaupan uhreille tarjottavaa turvallista ja tuettua majoitusta varten. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi ihmiskaupan uhreille tarkoitetulla rahoituksella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hallinnoiman turvakotirahoituksen kyljessä.
Lausunnon löytyy kokonaisuudessaan pdf-tiedostona alta.
06.02.2018
