Skip to Content

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto perustuslakivaliokunnalle hallituksen kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta

Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta nostaa esille useita konkreettisia ongelmia ihmisille tärkeillä elämänalueilla, joissa perustuslain turvaamat kielelliset oikeudet eivät nykyään toteudu täysimääräisesti.

 Kertomuksessa tuodaan myös esille useita kannatettavia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi, kuten että viranomaisten paremmin tulisi arvioida asiakkaiden kielellisiä tarpeita sekä tiedottaa ihmisille heidän kielellisistä oikeuksistaan. Hyvä on myös ehdotus siitä, että viranomaiset konkreettisissa palvelutilanteissa paremmin kannustaisivat eri kielivähemmistöön kuuluvia aktiivisesti käyttämään omaa äidinkieltään.

 Valtuutettu toteaa, että ruotsinkielisen vähemmistön perustuslaissa turvattujen kielellisten oikeuksien toteutuminen pitkällä tähtäimellä on täysin riippuvaista siitä, miten hyvin suomenkielinen enemmistö osaa ruotsia. Jotta tämä voisi toteutua paremmin tulevaisuudessa, pitäisi hallituksella ja sen alaisilla viranomaisilla olla kunnianhimoiset tavoitteet ja selkeät toimenpiteet ruotsin kieltä kohtaan liittyvien asenteiden parantamiseksi sekä ruotsin kielen opetuksen määrän ja laadun turvaamiseksi.

Yhdenvertaisuuslain voimaantulo 1.1.2015 oli merkittävä edistysaskel kielellisten oikeuksien konkreettisessa turvaamisessa. Valtuutettu on tästä lähtien voinut käsitellä kanteluita, joissa kieli on yksin syrjintäperusteena tai moniperusteista syrjintää, jossa kieli on osatekijä epäsuotuisaan kohteluun.

Perustuslain 17.2 § mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Yhdenvertaisuuslaki, joka konkretisoi perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjinnän kieltoa, velvoittaa viranomaisia edistämän kielellisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Näiden keskeisten viranomaisia ohjaavien periaatteiden ja velvoitteiden näkökulmasta yhdenvertaisuusvaltuutettu on huolestuneena seurannut useita viimeaikaisia lainsäädäntöhankkeita, jotka arvovaltaisten asiantuntijatahojen kritiikistä huolimatta on viety läpi ja jotka ovat johtaneet kielellisten oikeuksien heikennykseen, varsinkin ruotsin kielen osalta.

Lakimuutoksista eniten kritiikkiä on kohdannut kiireellistä hoitoa koskeva muutos (1516/2016), jolla lakkautettiin Vaasan keskussairaalan laaja ympärivuorokautinen päivystys. Muutos vietiin läpi valtiosääntöoikeuden ja terveydenhoidon asiantuntijoiden laajasta arvostelusta huolimatta. Jopa tasavallan presidentti katsoi aiheelliseksi lain vahvistamisen yhteydessä antaa erittäin harvinaisen lausuman huomauttaen, että päivystyspalveluja voidaan siirtää Vaasasta Seinäjoelle vain, jos siirrettäessä vallitsee varmuus siitä, että potilaat saavat palvelut valitsemallaan kielellä.

Kokonaisharkinnan perusteella yhdenvertaisuusvaltuutetun on vaikea nähdä miten voidaan perustella, että nämä uudistukset ovat yhteen sovittavissa perustuslain 17.2 §:ssä mainitun julkiselle vallalle suunnatun velvoitteen kanssa huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että viittomakielisten henkilöiden oikeus tulkkaukseen erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa turvataan. Nykyinen tilanne johtuen tulkkauspalvelulain toissijaisuudesta (laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta, 133/2010) on aiheuttanut sen, että viittomakielinen henkilö saattaa jäädä sosiaali- ja terveyspalveluita käyttäessään kielellisten oikeuksien toteutumisen suhteen heikompaan asemaan kuin esimerkiksi osallistuessaan harrastuksiinsa. Harrastuksiinsa asiakas saa tulkkauspalvelulain nojalla ammattitulkin, kun taas sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella asiakas on sen varassa, onko kyseisellä viranomaisella osaamista tulkin tilaamiseen suhteen tai pidetäänkö tulkkia ylipäätään tarpeellisena.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että tulkkauspalveluiden hankinta toteutetaan siten, ettei hankinnasta aiheudu asiakkaille haittaa. On tärkeää, että asiakas voi käyttää itselleen tuttua tulkkia ja voi luottaa saavansa tulkkausta. Laadukkaasti toimivat tulkkauspalvelut eivät kuitenkaan yksinään riitä, vaan myös omakielisten palveluiden saantia on kehitettävä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu yhtyy kertomuksessa esitettyyn näkemykseen, että viittomakielentaitoisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kielitaito tulisi huomioida ja hyödyntää asiakas- ja potilastyössä nykyistä paremmin.

Oikeusministeriön yhdessä Oulun yliopiston Giellagas-instituutin kanssa toteuttaman ”Saamebarometri 2016” selvityksen mukaan saamelaiset joutuvat usein vaatimaan kielellisiä oikeuksiaan itse, vaikka niiden tulisi toteutua ilman erillistä pyyntöä. Tämän vuoksi ja sen vuoksi, että palveluita ei ole saatavilla saameksi, moni luopuu kielellisistä oikeuksistaan vaatimatta niitä. Tämä on suuri periaatteellinen ongelma, joka vaikuttaa konkreettisesti sekä kielellisten oikeuksien toteutumiseen että saamen kielten ja kulttuurien mahdollisuuteen säilyä ja kehittyä.

Erityisen suuri ongelma tämä on sellaisten saamelaisryhmien kohdalla, joilla ei ole riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa, kuten osa vanhuksista ja muistisairaista sekä kehitysvammaisista henkilöistä. Omakieliset palvelut ovat erityisen tärkeitä myös kriisitilanteissa, kuten mielenterveys-, päihde-, väkivalta- ja muissa hyvin intiimejä elämän asioita koskevissa palveluissa.

Joissain viranomaisissa saamen kieliä käsitellään ikään kuin yhtenä ”saamen kielenä”, vaikka Suomessa puhutaan useita eri saamen kieliä. Lähtökohtaisesti viranomaispalveluissa ja tietokannoissa tulisi eritellä (vähintään) pohjois-saamen, inarinsaamen ja koltansaamen kielet. Valtuutetun tiedossa on, että työttömille suunnatuissa palveluissa saamen kielten käsittäminen yhdeksi kieleksi on johtanut tilanteisiin, että esimerkiksi pohjoissaamenkielisen on edellytetty hakevan työpaikkaa, jossa vaaditaan inarinsaamen taitoa, vaikka nämä ovat kaksi eri kieltä.

Saamenkielinen opetus ei toteudu kaikkialla saamelaisten kotiseutualueella riittävän laajasti ja laadukkaasti. Opettajien vaihtuvuus määräaikaisten työsopimusten ja epätarkoituksenmukaisten toimenkuvien (osa-aikaisuus ja/tai harvinaiset aineyhdistelmät) vuoksi aiheuttaa katkoksia opetukseen.

Saamenkielinen opetus ja yhtenäinen saamenkielinen koulupolku varhaiskasvatuksesta peruskouluun tulisi mahdollistaa myös kotiseutualueen ulkopuolella ainakin pohjois-saameksi ainakin niillä paikkakunnilla, joilla asuu useita saamenkielisiä lapsia.

Saamenkielisten palveluiden turvaamiseksi ja saamelaiskulttuurien tuntemuksen edistämiseksi olisi tärkeää tukea saamen kielen opiskelun saamista myös aikuisiällä nykyistä laajemmin myös muiden kuin saamelaisten mahdollisuudeksi. Valtionhallinnossa tulisi kehittää systemaattisesti viranomaisten saamen kielten taitoa ja kykyä tarjota palveluita aidosti saameksi.

Kuntien tulee panostaa saamenkielisen henkilökunnan saamiseen sosiaali- ja terveyspalveluihin joko ostopalveluina tai omana henkilökuntana. Ostopalveluiden järjestäminen tulee hoitaa siten, että asiakas ei joudu matkustamaan pitkää matkaa toiselle paikkakunnalle saadakseen oman kuntansa vastuulle kuuluvan palvelun, vaan ostopalvelutyöntekijä matkustaa kuntaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä kielikertomuksen ehdotusta, että myös kieleen perustuva vihapuhe ja syrjintä tilastoidaan ja sitä seurataan. Omassa toiminnassaan yhdenvertaisuusvaltuutettu tekeekin näin. Oikeusministeriö on käynnistänyt kaksivuotisen Against Hate -hankkeen, jonka puitteissa kehitetään vihapuheen tilastointia.

06.11.2018