Hoppa till innehåll

Hankkeista jatkuvuuteen saamelaisessa koulutuksessa

Saamelaisten koulutuksen saralta on kantautunut runsaasti positiivisia uutisia. Vuosikymmenten kehitys suomalaistamiseen tähdänneistä asuntolakouluista saamenkielisen koulutuksen nykyiseen tarjontaan kotiseutualueen kunnissa on ollut huima. Perusopetuksessa Inarissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja Sodankylässä saamen kieltä osaavilla oppilailla on lakisääteinen oikeus saada ja kunnilla velvollisuus järjestää koulutus pääosin saamenkielellä. 

Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen. Viime vuosina on käynnistetty tai toteutettu useita saamelaista koulutusta tukevia hankkeita.

Saamelaisen varhaiskasvatuksen kysynnän kasvu johti pulaan pätevistä saamenkielen taitoisista varhaiskasvatuksen opettajista. Pulaa paikattiin Oulun yliopiston ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen toteuttamalla ja Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittamalla koulutushankkeella 2016-19. 

Pätevien aineen opettajien puutteen vuoksi oppilaille ei ole tarjolla opetusta kaikissa aineissa, mutta pula johtaa myös siihen, että päteviä henkilöitä tuottamaan ja päivittämään oppimateriaaleja kaikilla kolmella Suomessa puhutulla saamenkielellä on todella vähän. OKM vastasi tarpeeseen myöntämällä Oulun yliopistolle rahoituksen kolmivuotiselle Ketterä korkeakoulu –hankkeelle.

Saamenkielistä koulutusta koskevat velvoitteet ovat vain kotiseutualueen kunnilla, mutta noin 70% perusopetusikäisistä saamelaislapsista ja –nuorista asuu kotiseutualueen ulkopuolella. Viimeisen vuoden ajan Utsjoen kunta on OKM:n rahoittamassa pilottihankkeessa tarjonnut etäopetusta inarin-, koltan- ja pohjoissaamessa koko maahan.

Hanke, hanke, hanke… listaa hankkeista voisi jatkaa.

Suomalainen koulujärjestelmä on rakennelma, jossa oikeuksiin, velvollisuuksiin, resursseihin ja valvontaan liittyvät osat kiinnittyvät saumattomasti yhteen. Lainsäädännöllisten puutteiden vuoksi saamelainen koulutus on pitänyt rakentaa suomalaisen koulujärjestelmän runkoon hankkeiden rautalanka- ja ilmastointiteippiviritelmillä. Tämä ei ole kestävä ratkaisu alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen.

Nykyiset hankkeet tekevät erinomaista työtä saamelaisessa koulutuksessa. Hankkeiden jatkuvuus on turvattava lähivuosina. Samalla on kuitenkin kehitettävä lainsäädäntöä niin, että hankkeet muuttuvat turhiksi. Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että saamelaisen koulutuksen resurssit ja organisointi mahdollistavat jokaiselle saamelaiselle kielelliset ja kulttuuriset oikeudet turvaavan koulutuksen.