Hoppa till innehåll

Kehitysvamman omaavien nuorten työpaja Ihme ja Kumman Anaisin puhe yhdenvertaisuusvaltuutetulle

Hyvä yhdenvertaisuusvaltuutettu

Minä olen Anais.

Olen 26-vuotias nuori ja parhaillaan pääsääntöisesti opiskelen Turun Yliopistossa.

Opiskelujeni lisäksi työskentelen osa-aikaisesti radiotoimittajana.

Opiskelun ja työn ohella harrastan pianonsoittoa ja lukemista.

Asun itsenäisesti ja hoidan oman elämäni asiat itsenäisesti.

Ainakin tänään elämäni on kaikin puolin hyvällä mallilla ja katson positiivisesti tulevaisuuteen.

 

                                         *******************'

 

Mutta aina asiat eivät ole olleet näin, sillä olen myös Asperger-nuori.

Diagnoosin sain kuin olin yhdeksänvuotias ja eläkkeelle jouduin (tai pääsin, kuinka sen nyt ottaa), kun olin 16.

Minulle kerrottiin silloin, ettei minusta ole koskaan opiskelemaan eikä työelämään.

Tänän johdosta päädyin työ- ja päivätoimintaan ja olin aivan varma, että ”se oli siinä sitten”.

En hetkeäkään kokenut kuuluvani sinne.

Onnekseni kohtasin ihmisiä, jotka näkivät minussa olevan potentiaalin sekä uskoivat ennakkoluulottomasti minuun.

Ja joille aiemmat diagnoosini eivät merkinneet mitään.

Sain elämälleni uuden alun ja nyt elän sitä onnellisena ja täysillä, joka päivästä nauttien.

 

                                            ****************

 

Minä en nyt ole täällä kuitenkaan puhumassa itsestäni.

Enkä oikeastaan ole täällä edes omasta tahdostani.

Olen täällä, koska kenties jossain muualla Suomessa on joku nuori vastaavanlaisessa tilanteessa kuin minä olin.

Nuori, joka kokee olevansa systeemin vanki ja epäreilun kohtelun kohde.

Nuori, jolla myös olisi niin paljon annettavaa, mikäli joku vain antaisi mahdollisuuden siihen.

 

Koenkin vahvasti, että kaikille tulisi antaa samat mahdollisuudet kuin minulle annettiin jokunen vuosi sitten.

Ja jos minä ja minun kokemukseni pystyvät auttamaan jotakin toista kaltaistani, tämäkin puhe on ollut pitämisen arvoinen.

 

                                     *******************

 

Jokaista Suomen kansalaista tulisi kohdella yhdenvertaisesti ja perustuslailliset oikeudet taata, riippumatta siitä, olemmeko nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia, työttömiä tai työllistyneitä, opiskelijoita tai eläkeläisiä, terveitä tai sairaita.

Me kaikki olemme ihmisiä ja olemme itsenäisen Suomen kansalaisia. Vaikka emme ehkä kaikissa asioissa kykene aivan samaan kuin joku muu.

Erillaisuus ei ole rikos, vaan rikkaus.

 

                                      **********************

 

Olen aina ihmetellyt sitä, että merkkihenkilöitä, johtajia ja päättäjiä aina arvotetaan heidän saavutustensa perusteella.

Mutta meitä erityisnuoria arvotetaan aina ja vain rajoitteittemme, puutteittemme ja vikojemme perusteella.

Ja kuitenkin, kuten itsekin olen osoittanut, meillä on tietoa, taitoa ja tahtoa pyrkiä yhteiskunnan yhdenvertaisiksi jäseniksi.

Me vain tarvitsemme alkuun hivenen apua ja oikean mahdollisuuden.

Mutta kuinka voimme edes saada mahdollisuuden, jos yhteiskunta edelleen evää meiltä ihmisoikeutemme ja yhdenvertaiset palvelut?

Olen itse ollut mukana tekemässä kantelua Eduskunnan Oikeusasiamiehelle siitä, että julkinen taho eli kaupunki on sulkenut minut ja kaltaiseni ulos työllisyyssuunnitelmista sairauden tai vamman perusteella.

Ja siksi, että olemme eläkkeellä.

 

                                     ******************'

 

Sitä, että meistä moni on eläkkeellä, käytetäänkin systemaattisesti perusteena oikeuksiemme rajaamiseen.

Meiltä evätään meille kuuluvat perustuslailliset ja yhdenvertaiset oikeudet ja tilalle annetaan palvelu.

Näinhän sen ei pitäisi mennä.

Oikeuksien tulisi olla yhdenvertaiset kaikille ja oikeuksien rinnalla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuus saada erilaisia julkisen tahon palveluita.

Eivät palvelut saa korvata oikeuksia.

 

                             **************************

 

Ja se eläke.

Onko meillä muuta mahdollisuutta taata taloudellinen toimeentulomme kuin eläke?

Me olemme syntyneet vastoin tahtoamme eläkeläisiksi ja haluaisimme meillä olevan jokin muukin varteenotettava vaihtoehto.

Ikävä kyllä, käytännössä näin ei ole.

 

                                  ***********************

 

Yhteiskunta antaa meille kalliin ammattikoulutuksen ja tarjoaa palkkatukea meitä työllistäville tahoille. Hienoa.

Mutta yhteiskunta on poikkeuksetta jättänyt väliin meille suunnatut työllistävät toimet opiskeluista valmistumisen ja työllistymisen välissä.

Jos kaupungit ja TE-toimistot hyväksyvät meidät ihmisiksi ja potentiaaliseksi työvoimaksi, heidän tulee rakentaa myös meille nuorisotakuun mukaiset työllistymistoimenpiteet ja näin antaa meille konkreettinen ja realistinen vaihtoehto eläkkeelle siirtymisen tilalle.

                           

                                     ****************

 

Työnteko ei ole ainoastaan pelkkää työssä olemista ja työntekoa.

Työn ohella verkostoidumme, saamme merkityksen elämäämme, taloudellinen tilanteemme kohentuu, omanarvon tunteemme kasvaa, saamme itsevarmuutta, sosiaalisia taitoja, ja paljon, paljon muutakin positiivista, jota moni ei osaa parhaillaan edes kuvitella.

Työllistymisen ohella meistäkin tulee yhteiskunnan osia, meitäkin arvotetaan saavutustemme eikä ainoastaan vikojemme perusteella ja meitä kohdellaan ihmisinä, eikä ainoastaan kulueränä.

Me olemme ihmisiä ja meille kuuluvat ihmisoikeudet siinä missä kenelle tahansa.

 

                                   *****************

 

Kun jonain päivänä meidänkin perustuslaillisia oikeuksiamme kunnioitetaan ja ne toteutuvat, silloin voidaan käynnistää keskustelut todellisesta yhdenvertaisuudesta.

Tällä hetkellä perustat yhdenvertaisuudelle ovat liian heikot sekä tulkinnanvaraiset.

Mielestäni Yhdenvertaisuusvaltuutetun tärkein tehtävä olisikin rakentaa ensisijaisesti yhdenvertaiset ihmis- ja perustuslailliset oikeudet meille.

Me olemme ihmisiä siinä missä kuka tahansa.