Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain muuttamisesta

Lausunto 05.03.2021

VVTDno-2021-89

Asia: VN/547/2020
 

Onko naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijalle mielestänne tarvetta?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa merkittävänä ja laaja-alaisena
yhteiskunnallisena ongelmana, johon puuttumiseen tarvitaan useiden eri toimijoiden toimenpiteitä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että perustettava raportoijan tehtävä voi merkittävästi vaikuttaa väkivallan vähentämiseen sekä tukea muiden toimijoiden työtä väkivallan vähentämisessä. Itsenäinen raportoija täydentäisi muiden viranomaisten työtä esimerkiksi selvityksiä tekemällä ja muutoinkin keräämällä tietoa ongelmista, joiden ratkaisemiseen ei nyt riittävästi kiinnitetä huomiota sekä tekemällä kehittämisehdotuksia lainsäädännön ja toimintatapojen muuttamiseksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kokemukset kansallisen ihmiskaupparaportoijan tehtävästä osoittavat, että itsenäisellä, riippumattomalla raportoijalla voi olla merkittävä rooli lainsäädännön ja viranomaistoiminnan aukkojen osoittamiseksi sekä viranomaisten että kansalaisyhteiskunnan yhteistyön kehittämisessä. Valtuutettu katsoo, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija voi (ihmiskaupparaportoijan tavoin) nostaa eduskunnalle annettavissa kertomuksissaan esiin ongelmia viranomaistoiminnassa ja tukijärjestelmissä ja esittää perusteltuja suosituksia tilanteen korjaamiseksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että perustettava raportoijan tehtävä myös täyttää
Istanbulin sopimuksen asettamat kriteerit erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen
osalta. Raportointi kohdistuisi kaikkeen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Silti on tärkeää, että
raportoinnissa huomioidaan naiset, jotka ovat moniperustaisen syrjinnän vaarassa, ja näin myös
korostetusti väkivallan ja muiden oikeudenloukkausten riskiryhmissä. Vammaiset, etnisiin
vähemmistöihin, tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset sekä sukupuolivähemmistöihin
kuuluvat ovat esimerkkejä näistä. Siksi intersektionaalinen tarkastelutapa on myös naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävässä tärkeää. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että raportoijan tehtävään sisältyy myös sukupuolivähemmistöjen erittäin haavoittuva asema ja moninkertainen riski joutua sukupuolen perusteella väkivallan kohteeksi.

Onko teillä huomioita koskien naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtäviä?


Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tehtävän määrittelyä hallituksen esityksen luonnoksessa
onnistuneena. Raportoijan tehtävänä olisi ensisijaisesti tukea ja arvioida muiden toimijoiden työtä sekä esittää parannusehdotuksia lainsäädännön sekä toimintatapojen kehittämiseksi. On
perusteltua, ettei valtuutetun tehtäviin sisällytetä esimerkiksi oikeudellisen neuvonnan tai
avustamisen tehtävää. Tätä eivät esitetyt resurssitkaan mahdollista. Lainsäädännön tulee kuitenkin mahdollistaa, että raportoija pystyy arvioimaan uhrin asemaa myös yksittäisen asiakkaan näkökulmasta. Tämäkin edellyttää, että raportoijalla on riittävät tiedonsaantioikeudet. Vaikka valtuutetun tehtäväksi ei tulekaan kirjata avustamistehtävää, tulee lainsäädännön mahdollistaa, että raportoija voi kuitenkin poikkeuksellisissa tilanteissa tukea asiantuntemuksellaan myös yksittäistä asiakasta.

 

Esityksen mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana tehtävän hoitamiseksi
yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei olisi oikeutta saada salassa pidettäviä tietoja. Ovatko esitetyt
tiedonsaantioikeudet mielestänne riittäviä?
Jos katsotte, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla tulisi olla oikeus saada myös salassa pidettäviä tietoja raportoijan tehtävän hoitamiseksi, mitä tietoja ja miltä viranomaiselta tai muulta taholta yhdenvertaisuusvaltuutetun tulisi mielestänne saada? Entä mihin tarkoitukseen salassa pidettäviä tietoja tarvittaisiin?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että valtuutetun tulisi tarvittaessa saada käyttöönsä myös
salassa pidettäviä tietoja tehtäviensä hoitamiseksi. Suurin osa naisiin kohdistuvan väkivallan
raportointitiedoista on salassa pidettävää tietoa, kuten oikeuden päätökset, esitutkintamateriaali tai sosiaali- ja terveydenhuollon kirjaukset. Myös tiedot väkivaltaan puuttumisesta tai uhrien tuekseen saamien tukipalvelujen toiminnasta ovat salassa pidettävää tietoa. Näitä tietoja raportoija tarvitsee ainakin silloin, kun arvioidaan, miten eri tukitoimilla on vastattu väkivallan uhrien tarpeisiin konkreettisissa tilanteissa.

Ilman tiedonsaantioikeutta salassa pidettävistä tiedoista naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija ei pystyisi arvioimaan miten väkivallan uhreille tarjottavia tukipalveluja tulisi kehittää tai miten poliisin, syyttäjien tai tuomioistuinten väkivaltaan puuttuminen toimii ja mitä aukkokohtia siinä on. Raportoija ei pysty ilman tiedonsaantioikeutta seuraamaan oikeuskäytäntöä. Lisäksi Istanbulin sopimukseen pohjaavan ulkomaalaislain 54 § 7 momentin mukaisen parisuhdeväkivallan uhrin jatkolupakäytännön tarkastelu ei olisi mahdollista ilman tiedonsaantioikeutta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää naisiin kohdistuvan raportoijan tehtävän tavoitteiden kannalta
erittäin valitettavana, mikäli raportoijalla ei ole mahdollisuutta saada käyttöönsä tietoa
lainsäädännön soveltamisesta ja tukipalvelujen toimimisesta väkivallan uhrien osalta. Tällainen
rajaus käytännössä tarkoittaisi, että väkivaltaan puuttumisen tavoitetasoa laskettaisiin kun osa
tutkimustoiminnan edellytyksistä rajattaisiin pois raportoijalta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu esittää, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijalle säädetään
samanlainen tiedonsaantioikeus kuin ihmiskaupparaportoijalla on yhdenvertaisuusvaltuutetusta
annetussa laissa.

 

Stenman Kristina
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto

Hiltunen Rainer
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto

05.03.2021