Valikko

Tutkimuksella on merkitystä työperäisen ihmiskaupan esiin nostamiselle

Tutustuin ihmiskauppa-aiheeseen 1990-luvun lopussa. Kiersin Baltiassa ja Pohjoismaissa kartoittamassa järjestöjen valmiutta auttaa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneita ihmiskaupan uhreja. Työperäisestä ihmiskaupasta ei tuolloin paljoakaan puhuttu.

Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin eli HEUNIn edesmennyt johtaja Kauko Aromaa osallistui keväällä 2007 Ruotsin työministeriön koollekutsumaan pohjoismaiseen asiantuntijakokoukseen, jossa todettiin, että työperäisestä ihmiskaupasta ei ole riittävästi tietoa. Saimme HEUNIssa tästä alkusysäyksen sille, että ryhdyimme valmistelemaan tutkimusta tästä ”uudesta” aiheesta. FLEX-hankkeen puitteissa keräsimme kollegoideni Anniina Jokisen ja Minna Viuhkon kanssa ensimmäisen laajan aineiston työperäisestä ihmiskaupasta Suomessa. Haastattelimme niin asiantuntijoita kuin työperäisen hyväksikäytön uhreja ja luimme esitutkinta-aineistoja, tuomioita ja uutisia. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimusraportissa ”Ehdoilla millä hyvänsä” kuvasimme ilmiötä ja väitimme, että työperäistä ihmiskauppaa esiintyy Suomessa, vaikkei ainuttakaan tuomiota ollut tuohon mennessä vielä annettu. Teimme myös jatkotutkimuksen ”Tuulikaapissa on tulijoita”, jossa tarkastelimme etenkin ravintola- ja siivousalalla esiintyviä käytäntöjä, jotka mahdollistavat heikossa työmarkkina-asemassa olevien ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön. Lopulta kirjoitin aiheesta myös oikeussosiologian alan väitöskirjani, jossa tarkastelin ilmiötä rakenteellisemmalla tasolla.

HEUNIn tutkimuksiin on viitattu niin tuomioistuinten ratkaisuissa Suomessa kuin hallituksen esityksissä. Olen luennoinut aiheesta ammattiliittojen ja järjestöjen edustajille, sosiaalipuolen työntekijöille, työsuojeluviranomaisille, poliiseille, syyttäjille ja hovioikeuden esittelijöille, ja puhunut aiheesta eduskunnan kuulemistilaisuuksissa, hallitusneuvotteluissa ja ulkomailla eri tilaisuuksissa. Uskallan väittää, että HEUNIn tekemät tutkimukset ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet siihen, että työperäinen hyväksikäyttö on Suomessa tunnistettu tärkeänä yhteiskunnallisena ja kriminaalipoliittisena ilmiönä, ja että Suomessa on ymmärretty millainen hyväksikäyttö voi täyttää ihmiskaupan tunnusmerkit.

Pohdimme HEUNIssa usein työmme vaikuttavuutta ja sitä, miten vaikea yhteiskunnallista vaikuttavuutta on loppupeleissä mitata. Työperäisen hyväksikäytön osalta voin varmuudella sanoa, että yhdessä muiden tahojen kanssa tekemä työmme on ollut vaikuttavaa ja merkityksellistä.