Vuokranantaja kieltäytyi vuokraamasta asuntoa samaa sukupuolta olevalle parille, seurakuntayhtymä syrji avioparia - sovinto kahdessa syrjintätapauksessa

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on edistänyt sovintoa kahdessa asumiseen liittyvässä syrjintätapauksessa. Toisessa tapauksessa vuokranantaja kieltäytyi vuokraamasta asuntoa samaa sukupuolta olevalle parille, ja toisessa tapauksessa seurakuntayhtymä kieltäytyi tarjoamasta asuntoa perhesuhteen perusteella aviopuolisoille, joista toinen on kotoisin Irakista. Molemmissa tapauksissa vuokranantaja on maksanut syrjityille henkilöille hyvityksen syrjinnästä. 

Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa, mutta asukasvalinnan perusteet eivät saa olla syrjiviä. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleet yhteydenotot kuitenkin osoittavat, että joitain ihmisryhmiä kohdellaan edelleen huonommin vuokra-asuntomarkkinoilla. Onkin tärkeää, että syrjintä vuokra-asuntomarkkinoilla tulee ilmi ja myös vuokralaisten tietoisuus oikeuksistaan lisääntyy.

- Asuminen on perusoikeus. On tärkeää, että asuntomarkkinoilla ehdot ovat reilut ja asunnot ovat kaikille saavutettavissa. Ihmisten keskuudessa vallitsee edelleen käsitys, että vuokranantaja saisi tehdä vuokralaisvalinnan jopa syrjivin perustein. Näin se ei kuitenkaan ole. Vuokranantaja syyllistyy yhdenvertaisuuslain vastaiseen syrjintään, jos hän kohtelee asunnonhakijaa epäedullisesti henkilöön liittyvän syyn vuoksi, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman toteaa.

Vuokranantaja kieltäytyi vuokraamasta asuntoa samaa sukupuolta olevalle parille

Yhdenvertaisuusvaltuutettu edisti sovintoa tapauksessa, jossa vuokranantaja syrji samaa sukupuolta olevaa paria asunnon vuokrauksessa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Vuokranantajan ja asuntoa hakeneen parin viestinvaihdossa vuokranantaja myös loukkasi parin ihmisarvoa tavalla, joka täyttää yhdenvertaisuuslaissa kielletyn häirinnän määritelmän. Vuokranantaja maksoi kummallekin asunnonhakijalle 1000 euroa hyvitystä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on viime vuosina käsitellyt useita tapauksia, joissa samaa sukupuolta olevalle parille ei ole vuokrattu asuntoa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Seksuaalivähemmistöjen syrjintään liittyy paljon aliraportointia, eivätkä kaikki ilmoita kokemastaan syrjinnästä. Syrjintää onkin todennäköisesti enemmän kuin siitä raportoidaan.

- Seksuaalivähemmistöjen asema ja oikeudet ovat parantuneet viime vuosikymmenien aikana, mutta tämäkin tapaus osoittaa, että syrjintä ei kuitenkaan ole hävinnyt. On tärkeää, että syrjintätapauksista ilmoitetaan, jotta niihin voidaan puuttua, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman toteaa.

Seurakuntayhtymä syrji avioparia asunnon vuokraamisessa

Toisessa tapauksessa, jossa valtuutettu edisti sovintoa, seurakuntayhtymä kieltäytyi tarjoamasta vuokra-asuntoa aviopuolisoille, joista toinen on Suomen kansalainen ja toinen on Irakista. Suomalainen aviopuoliso olisi allekirjoittanut vuokrasopimuksen yksin. Seurakuntayhtymä on maksanut kummallekin puolisolle hyvitystä 2 000 euroa. Vuokranantaja on myös muuttanut ohjeistustaan siten, että se ei ole syrjivä.

Vuokranantaja perusteli päätöstään pääasiassa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain perusteella. Kyseisen lain mukaan puoliso, joka ei ole vuokrannut huoneistoa, vastaa vuokrasopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisestä, jos vuokrasopimuksen allekirjoittanut henkilö muuttaa pois huoneistosta. Vuokranantaja oletti, että turvapaikanhakijataustainen puoliso saattaisi jäädä asumaan asuntoon mahdollisen avioeron kohdalla ja että häneltä ei saisi vuokratuloja ja niiden periminen olisi hankalaa oikeusteitse. Vuokranantaja myös viittasi toiselta puolisolta puuttuvaan voimassa olevaan oleskelulupaan sekä siihen, että vuokranantaja ei saanut riittävää selvitystä henkilön maassaolon laillisuudesta. 

Vuokranantajan tekemä arviointi asunnonhakijoiden mahdollisesta avioerosta ja sen seurauksista on valtuutetun arvion mukaan hyväksyttävän taloudellisen riskiarvioinnin sijaan spekulointia, sillä tällaisia muutoksia vuokralaisen elämäntilanteessa ei voi ennustaa etukäteen. Lainsäädäntö ei myöskään anna puolisolle esimerkiksi erotilanteessa automaattista oikeutta jäädä asumaan toisen puolison nimissä olevaan vuokra-asuntoon.

Valtuutettu katsoi, että puolisoon, jolla on Suomen kansalaisuus, kohdistui syrjintää perhesuhteen perusteella ja läheissyrjintää aviopuolison maassaolon statuksen perusteella. Irakilaiseen puolisoon kohdistui syrjintää maassaolon statuksen perusteella. Valtuutettu katsoi, että spekulatiivinen riskin hallitseminen vuokralaisvalinnassa ei tässä tapauksessa ollut yhdenvertaisuuslain tarkoittamalla tavalla asianmukaista. Lisäksi valtuutettu katsoi tapauksen olosuhteissa olevan kyse niin keskeisistä perus- ja ihmisoikeuksista, kuten oikeudesta asumiseen sekä yksityis- ja perhe-elämään sekä oikeuteen valita kumppaninsa, että epäsuotuisaa kohtelua ei voi oikeuttaa taloudellisella riskinhallinnalla.

Valtuutettu voi yhdenvertaisuuslain 19 § nojalla ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi yhdenvertaisuuslain noudattamista koskevassa asiassa. Yhdenvertaisuuslain 23 § mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä viranomaiselta, työnantajalta tai koulutuksen järjestäjältä taikka tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta, joka on tämän lain vastaisesti syrjinyt häntä tai kohdistanut häneen vastatoimia. 
 

09.12.2021