Yhdenvertaisuus ja syrjintä työelämässä

Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti työelämässä. Syrjintä työelämässä rajoittaa ihmisten oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua työelämään ja on haitallista myös koko yhteiskuntamme yhteenkuuluvaisuutta ja tehokkuutta ajatellen.

Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on työelämässä yhdenvertaisuutta edistävä rooli. Valtuutettu ei toimivallan puuttumisen takia voi puuttua yksittäisiin työelämän syrjintätapauksiin. Valtuutettu edistää työelämän yhdenvertaisuutta muun muassa avustamalla viranomaisia ja yksityisiä työnantajia edistämistoimenpiteiden suunnittelussa ja antamalla suosituksia. Työelämän yksittäisissä syrjintätilanteissa yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat aluehallintoviraston työsuojeluviranomaiset. Työsuojeluviranomaisen tehtävänä on myös valvoa työnantajien velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta.  

Mitä on syrjintä työelämässä?

Työsyrjintä tarkoittaa syrjintää työelämässä, työnhaussa, työhön otettaessa tai työsuhdetta päätettäessä. Työsyrjintää voi tapahtua eri tavoin, esimerkiksi:

  • henkilöä ei kutsuta työhaastatteluun, sillä hänen nimensä poikkeaa tyypillisestä suomalaisesta nimestä, 
  • vähemmistöön kuuluva henkilö kokee häirintää asiakkaiden tai työtovereiden taholta,
  • vammaisen työntekijän tarvitsemia kohtuullisia mukautuksia ei toteuteta.

Syrjintätilanteissa työnhakijan tai työntekijän osaamista määrittävät pätevyyden ja kokemuksen sijaan ennakkoluulot.

Työnantaja on vastuussa syrjimättömyydestä työpaikalla ja rekrytoinnissa

Työnantajana olet vastuussa siitä, että työnhakijaa ei syrjitä rekrytoinnissa, ja että jo työsuhteessa olevaa henkilöä ei syrjitä työsuhteen aikana tai sen päättyessä. Yhdenvertaisuuslainsäädännön lisäksi työnantajan tulee olla tietoinen myös muusta työelämää sääntelevästä lainsäädännöstä, jolla voi olla merkitystä yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamisen kannalta. Voit tutustua lainsäädäntöön lisää yhdenvertaisuus.fi-sivustolla ja työsuojelun verkkosivuilla. 

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjivän työpaikkailmoittelun. Sillä tarkoitetaan, että työpaikkailmoituksessa ei saa esittää perusteettomia esimerkiksi ikään tai muihin yhdenvertaisuuslaissa mainittuihin henkilön ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia. Syrjintä on kiellettyä myös valintaprosessissa sekä palkkauksessa ja muissa eduissa. 

Syrjintää ei myöskään saa tapahtua työsuhteen aikana, esimerkiksi niin, että työtehtäviä tai koulutusmahdollisuuksia ei jaeta yhdenvertaisin periaattein. Työnantajan tulee myös huomioida vammaisten työnhakijoiden ja työntekijöiden tarpeet mukauttamalla työympäristöä. Lisäksi työnantajalla on velvollisuus puuttua työpaikalla tapahtuvaan häirintään. 

Lisätietoa kohtuullisista mukautuksista vammaisten henkilöiden oikeudet -sivulla.

Työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Mikäli työnantajalla on säännöllisesti palveluksessaan vähintään 30 henkilöä, työnantaja on velvoitettu tekemään yhdenvertaisuussuunnitelman. 

Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden lisäämiseksi ja syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi työhönotossa voi hyödyntää positiivista erityiskohtelua. Sen täytyy olla suunnitelmallista, siitä on päätettävä etukäteen ja se on ilmaistava jo työpaikkailmoituksessa. Lisätietoa positiivinen erityiskohtelu -sivulla.

Erilainen kohtelu työelämässä voi olla sallittua tietyin edellytyksin

Ihmisten erilainen kohtelu työssä ja työhönotossa on sallittua tietyin edellytyksin. Tällöin erilaisen kohtelun tulee perustua työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Lisäksi erilaisen kohtelun pitää olla oikeasuhtaista. Tietyissä tilanteissa henkilön henkilökohtaista ominaisuutta voidaan siis käyttää kriteerinä esimerkiksi työhönotolle.

  • Esimerkiksi rekisteröity uskonnollinen yhteisö voi edellyttää työntekijöiltään tiettyä uskontoa tai vakaumusta, jos tämä on työn luonteen ja suorittamisen kannalta perusteltua. 

Myös työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite voi olla oikeutettua, vaikka siihen liittyisikin ikärajoitteita tai perustuisi henkilön asuinpaikkaan. Kohtelun täytyy kuitenkin myös silloin olla objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltua. Esimerkkinä voidaan mainita nuorten työmarkkinoilta syrjäytymistä ehkäisevät työllistämiskampanjat. Yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto ei myöskään koske eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamiseksi vahvistettuja ikärajoja. 

Välillinen syrjintä ja häirintä työelämässä 

Välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan sääntöä, perustetta tai käytäntöä, joka on näennäisesti yhdenvertainen, mutta asettaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esimerkiksi tietty pukeutumisvaatimus täytyy olla perusteltu, jotta se olisi hyväksyttävää. Työnantajan tulee myös huomioida vammaisten työnhakijoiden ja työntekijöiden tarpeet mukauttamalla työympäristöä. 

Välillinen syrjintä voi ilmetä työhönotossa myös siten, että hakijalle asetetaan työn kannalta epäoleellisia vaatimuksia: työnantaja esimerkiksi edellyttää työnhakijalta täydellistä suomen kielen taitoa, vaikka se ei ole työn tekemisen kannalta välttämätöntä. Jos vaatimus kielitaidosta ei perustu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin on kyse syrjinnästä, koska vaatimus voi asettaa muun muassa maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan.

Lisäksi työnantajalla on velvollisuus puuttua työpaikalla tapahtuvaan häirintään. Jos kohtaat häirintää, ota yhteys ensin esimieheesi. Jos et saa apua häneltä, ota yhteyttä työpaikan työsuojeluvaltuutettuun tai luottamusmieheen. Tarvittaessa voit ottaa yhteyttä aluehallintovirastojen työsuojeluun, joka valvoo syrjintää työelämässä.

Työntekijä, joka joutuu syrjinnän kohteeksi voi hakea työnantajalta hyvitystä. Syrjintään syyllistynyt työantajan edustaja voi myös joutua tuomituksi rikosoikeudellisesti.  

Oletko kokenut syrjintää työelämässä?

Löydät ohjeet miten toimia työsuojeluviranomaisten verkkosivuilta.